Vähiin käy ennen kuin loppuu

Alkaa pikkuhiljaa häämöttää au pair ajan loppu ja paluu kotosuomeen. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Toisaalta ei tekis mieli millään lähteä, koska oon tykänny olla täällä todella paljon. Toisaalta lähes kaikki kaverit täältä on jo palailleet kotikonnuilleen, joten kai munkin olis aika. Toisaalta kyllähän mä täältä löytäisin uusia kavereita jos jäisinkin tänne. Toisaalta kai se olis hyvä palata ja vääntää se himskatin gradu ja muut opinnot ja mennä oikeisiin töihiin kerrankin etten joudu velkavankeuteen.

Olen siis palailemassa Suomeen lopullisesti syyskuun alussa (?). Vielä ei oo lentolippua ostettu, koska ei ole tietoa uuden au pairin saapumispäivistä. Eipä sen puoleen kyllä koko uudesta au pairista. Kai se tässä lähipäivinä selviää.

Paluulennon sijaan ostettuna on kuitenkin meno-paluu Suomeen. Ihan kuulkaas gradutapaamista varten lähden siellä piipahtamaan elokuun alussa. (Ajattelin myös että olis näppärää jos sais tota tavaraa roudailla kahdessa erässä, sitä kun on päässy kertymään). Ja ennen Suomen reissua luvassa on junailua Portugalissa ja Espanjassa med ihanainen Laura. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee. Ollaan molemmat vähän sitä mieltä, että puhevälit menee jo sen ensimmäisen junamatkan aikana :D. Eka junamatkahan kestää about sellaset 24 h. Luxemburgista Pariisin kautta Coimbraan, Portugaliin. Jänskää pänskää. Ollaan nyt yritetty Lauran kanssa olla mahdollisimman vähän tekemisissä että jaksais ensi viikolla katella toisen naamaa vähän kauemmin. Hyvin onnistuu...viikonloppuna käväisin tunnin olemassa kotona, muuten tais aika vierähtää Lauralla :D. Ja kaikenlisäks se nukkuu vielä meillä 3 yötä ennen reissua. Ollaan varmaan kypsiä toisiimme jo ennen kuin junaan päästään...



Yritin tässä pohdiskella mitä kummaa onkaan tapahtunut sen Barcelona-reissun jälkeen. Ainakin lähes kaikki tuntemani au pairit on häipyneet Luxemburgista. Sää on ollut ihanan lämmin, on voinut syödä ulkona mämmin :D. Ja muutenkin oon yrittäny vaan nautiskella kesästä. Kesäkuussa eräänä viikonloppuna teimme Lauran kanssa ekskursion Belgiaan. Paikallinen hostimme oli ihan innoissaan ja näytti meille paikkoja niin paljon kuin vain ehdittiin. Hyvin ehdittiinkin lauantain aikana piipahtamaan sekä Brysselissä sekä Liegessä. Brysselissä ehdittiin jopa shoppailla :D. Tehokasta. Liegessä taas oli Fete de la Musique, jossa soitti ihan mukavia bändejä. Sää oli kylmä kuin mikä, ja höhlät suomalaiset ei ollu ihan säänmukaisesti pukeutuneita :).







Belgia-viikonlopun jälkeen oli varmaan taas normi työviikko ja silloin kun Suomessa vietettiin juhannusta, minä babysittasin. Ihan mielelläni kylläkin, sillä sunnuntaiaamuna oli aika suunnata Rock-A-Fieldiin. Se on Luxemburgilainen festari, jossa on aika yllättävän hyviä bändejä. Tänä vuonna parhaimmistoa edusti Prodigy, 30 Seconds to Mars, Gossip, Paramore, Pendulum ym. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Oli hieman kuuma etenkin tällä gootilla joka ihan uhallakin änkesi ittensä mustaan mekkoon :D. No onneksi muistettiin huolehtia aurinkorasvasta nesteytyksestä ja välillä kävin istuskelemassa sellasessa pinkissä laatikossa, jonne aurinko ei paistanu. Se olikin ainoa paikka jossa oli vähän varjoa. Tapasin laatikossa hauskoja belgialaisia, harmi kun en muistanu ottaa niistä kuvaa :). Bänditkin oli oikein hyviä, mutta kuumuus ja auringonpistos ei ihan hirveesti inspannu pogoilemaan eturivissä. Tyydyin siis fiilistelemään hieman taka-alalla, jonne välillä sopi vähän tuulikin.







Rock-A-Fieldin jälkeen oli yksi normaali työviikko, ja kaksi viimeistä viikkoa olen ollut poikien kanssa enemmän, kun pojat on lomalla ja vanhemmat vielä töissä. Ihan leppoista on ollut, ollaan uitu ja käyty leffassa ja leikitty legoilla ja playmobileilla ja tänään opin jopa miten niitä Bionicleseja kootaan ja miten niillä taistellaan. Tietty mun pahikset kuoli aina ekana. Epää. Tämä oliskin sitten viimeinen työviikko tähän erään, jonka jälkeen 3-4 viikkoa lomaa. Portugaliin suunnataan heti lauantaina. Voisin yrittää kirjotella siellä jotain päiväkirjan tynkää että sais kirjotettua blogiin sen reissun. Ja skarpata sen kameroinnin kanssa, oon maailman huonoin.

Semmosta nyt tällä kertaa. Nyt yritän vähän latailla noita kuvia paikasta toiseen, suunnitella reissua, parannella kurkkukipua ja sen semmosta. Toivon todella että tää tauti, joka taas vaihteeks iski, lähtis pois ennen reissua. Varsinkin kun matkavakuutus meni umpeen enkä saanu uutta vaikka kuinka soittelin. Heheh. Kyl se siitä...ça va aller. Muutenhan tää mun elämä on täydellisesti reilassa, rappiolla on hyvä olla ja niin edelleen...

I love Barcelona

Rankka lomaviikko vetelee viimeisiään ja huomenna ihana paluu arkeen. Barcelona-reissu oli todellakin parhautta, mutta olipa kyllä ihanaa palata perjantaina väsyneenä omaan sänkyyn. Reissummehan alkoi jo sunnuntai-iltana, kun siirryin bussilla Ullan luokse. Olin jo siinä vaiheessa niin väsynyt, että nukahdin sohvalle kun katsottiin leffaa. Lentokenttäbussi lähti Luxista maanantaiaamuna klo. 02:30 ja perillä Espanjassa olimme kahdeksan jälkeen.

Reissumme starttasi loistavasti jo Frankfurt-Hahnin lentokentällä, kun ennen turvatarkastusta Ulla ilmoittaa jättäneensä lentoliput kotiin :D. Eipä siinä, ne onneksi sai vielä tiskiltä pientä korvausta vastaan. Toinen häslinki oli Gironan lentokentällä Espanjassa, kun tämä höhlä luuli pankkiautomaatin imaisseen pankkikorttinsa. Soitin jo kyseiseen pankkiin jossa kukaan ei tietenkään mitään englantia puhunut. Aikani odotusmusiikkia kuunneltuani luovutin ja päätin soittaa hostellista Nordeaan ja pyytää kuolettamaan korttini. Juuri kun olin puhelimessa sitten sulkemassa korttiani, hoksasin vilkaista rahapussiini, ja siellähän se kortti tönötti ihan oikealla paikallaan :D. Hmmmm...

Huonosti nukutun yön jälkeen päätimme ensimmäisenä suunnata biitsille ottamaan vähän lepiä. Aijai, kylläpä oli ihanaa loikoa auringossa meren rannalla (täpötäydellä biitsillä, kuunnellen ärsyttäviä kaupustelijoita, suu ja bikinit täynnä hiekkaa :)). En onneksi palanut kovin pahasti, kun lotrasin vähän väliä aurinkorasvaa kalpeaan hipiääni. Biitsipäivän päätteeksi kävimme syömässä paellaa ja sitten vain aikaisin nukkumaan. Vai miten se menikään...?

Tiistaiaamuna aikaisin tiemme suuntasi Montjuic-kukkulalle maisemia katselemaan. Melkein kuvittelin näkeväni sieltä ylhäältä Afrikkaan saakka. Taitoimme osan matkasta metrontaipaisella härpäkkeellä ja kävelimme loppumatkan, jotta tulisi hieman reippailua. Iltapäivällä suuntasimme Sandran kanssa ilmaiselle kävelykierrokselle Barri Goticiin. Näillä kierroksilla näkee ja oppii aina niin paljon enemmän, kuin jos vain kävelisi yksin, ja tälläkin kertaa sivistyin uskomattoman paljon, ja opin Barcelonasta sellaisia knoppitietoja, joilla pääsin pätemään jopa paikallisille :). Illalla yritimme Ullan kanssa tutustua Barcelonan yöhön, mutta ilmeisesti etsimme väärästä paikasta ja käveltyämme about miljoona kilometriä päädyimme kämäiseen turistipaikkaan juomaan ylihintaista pahaa sangriaa ja naureskelemaan naapuripöydän hassuille kiinalaisille. Kotimatkalla minut yritettiin ryöstää (tai siis tavarat minun laukusta), mutta onneksi olin vielä sen verran skarppina, että tajusin mitä tapahtuu, ja selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Keskiviikkona oli aika mennä pällistelemään Barcelonan tärkeintä nähtävyyttä, Gaudin suunnittelemaa Sagrada Familiaa. Kyllähän siinä kirkossa ihmettelemistä riitti, siitäkin huolimatta, että se on vielä melko pahasti rakennuksen alla ja rakennustelineet pilaavat näkymää. Katseltiin nähtävyyttä vain ulkoapäin, sillä sisältä pytinki ei kuuleman mukaan ole kovinkaan kummoinen. Iltapäivä jatkui Antoni Gaudin fiiliksissä, kun käppäilimme vielä kyseisen herran suunnitelemaan Parc Guelliin. Sekin oli oikein hieno ja ihmeellinen, mutta olimme jo hieman uupuneita pitkästä kävelymatkasta ja auringonpaahteesta, joten kovin kauaa siellä ei kyennyt pällistelemään. Väsystä huolimatta kävimme illalla vielä ostoksilla ja kokeilimme uudestaan onneamme Barcelonan yössä. Tällä kertaa tutustuimme vahingossa mukaviin espanjalaisiin, joidenka siivellä sitten päädyimme erinäisiin hassuihin paikkoihin :).

Torstaiaamuna palasin hostelliin sentään jo kahdeksalta aamulla, joten ehdin nukkua ruhtinaalliset 3 tuntia ennen kuin meidät potkaistiin pois huoneesta. Eipä siinä muukaan auttanut, kun lähteä biitsille ottamaan päiväunet. Köyhinä reissaajina emme olleet varanneet hostellia viimeiseksi yöksi, vaan olimme aikoneet nukkua lentokentällä. Tulkitsin kuitenkin bussiaikatauluja sen verran huolimattomasti, että myöhästyimme viimeisestä lentekenttäbussista. Eipä siinä muukaan auttanut, kun lähteä vielä illaksi kylille ja suunnata kentälle vasta aamulla. Iltahan osoittautui varsin loistokkaaksi, eikä kenelläkään kyllä olisi vielä tehnyt mieli lähteä kentälle aamukolmelta.

Perjantaipäivä vierähti enemmän tai vähemmän nuokkuessa busseissa, lattioilla ja lentokoneessa. Enpä muista koska viimeksi olisin ollut yhtä väsynyt. Lauantaiaamuna heräsin 17 tunnin yöunilta ja muutama hetki kesti ennen kuin tajusin että missä olen, kuka olen ja mitä on tapahtunut.

Pienistä kommelluksista ja väsymyksestä ja kipeistä jaloista huolimatta viikko oli menestys. Kovasti tekisi mieleni suunnata Barcelonaan uudelleenkin. Ja mielellään niin pian kuin mahdollista. Nyt suuntaan kuitenkin hampaiden pesulle ja sitten unimaailmaan. Huomenna alkaa sellainen superviikko ettei ole ennen nähty. Menen salille joka päivä ja olen reipas ja iloinen ja syön muutakin kuin sipsejä ja valmispastaa (tai sitten en). Kuveja olen liian laiska nyt koneelle lataamaan. Mutta koska on superviikko, voisin pistää erillisen kuvalähetyksen tänne blogiini asap (tai sitten en :)).

Mui mui kaikille ja hyvää yötä!

Pitäkää helteenne, en ois halunnukaan...

No niinhän se tietysti menee. Minä lähden Luxemburgista kylmyyttä karkuun Etelä-Ranskaan ja huomaan, että siellä on ihan yhtä kylmä ja sitten äiti laittaa Suomesta tekstiviestin: "Huh huh hellettä". Mitä ihmettä tämä tämmöinen on kun täällä joutuu talvitakkiin kietoutumaan ja Suomessa jengi ottaa arskaa biitsillä. IHAN EPÄÄ!

Niinjuu, vietin siis pitkän viikonlopun host-perheeni kanssa Avignonissa. Tai ei ihan Avignonissa vaan Carpentrasissa, joka on pikkukylä siinä kupeessa. Tai itseasiassa ei edes oltu ihan siinä kylässä, vaan ihan jossain keskellä viiniköynnöksiä :D. Siellä oli ihana vanha talo, jonka pihassa oli ihana uima-allas. Torstaina kun saavuttiin, oli vielä ihan kiva sää altaalla loikoiluun ja pojat uskaltautuivat jopa uimaan, mutta sitten alkoikin sellainen tuuli, että tukka meinasi lähteä päästä ja kovin oli kylmää.

Oli ihanan rentouttava viikonloppu näihin Luxissa vietettyihin viikonloppuihin verrattuna. En olekaan aikaisemmin viettänyt näin pitkää aikaa yhdessä host-perheeni kanssa. Mukavasti aika kuitenkin kului, vaikka kovin suuria aktiviteetteja ei ollutkaan. Perjantaina käytiin Carpentrasin markkinoilla, ajeltiin turistijunalla ympäri Avignonia ja käytiin Paavien palatsissa (?). Pojat juoksi linnan läpi hurjalla vauhdilla, joten kovin paljoa sitä ei ehtinyt tutkimaan, mutta tottapuhuen ei siellä nyt ihan älyttömästi nähtävää ollutkaan. Lauantain chillailin kotona poikien kanssa ja yritin ottaa aurinkoa jäätävästä tuulesta huolimatta. Sunnuntaina lähdettiin paluumatkalle kymmeneltä aamulla. Matkalla pysähdyttiin dinosauruspuistoon ja pitsalle. Välillä ajeltiin jotain pikkutietä, jossa maisemat oli aivan ihania ja välillä köröteltiin moottoritiellä ja oltiin sumpussa satojen muiden autojen kanssa. Perillä Luxemburgissa oltiin kuitenkin jo ennen puolta yötä.

Viimeisessä postauksessani kun valittelin, ettei täällä oo mitään uutta tapahtunu, niin johan alkoi tapahtua sen jälkeen. Joku ääliö nimittäin rosvosi kännykkäni keskellä kirkasta päivää Luxemburgin keskustassa. Minun rakas pinkki kännykkä, aaargh. Siinä meni sitten kaikki puhelinnumerot ja hauskat tekstiviestit ym. Nyt soittelen kämäsestä lainakännykästä siihen asti, että saan hankittua uuden luurin. Eli luultavasti koko kesän ajan...

Kohtapuoliin starttaa reipas työviikko, kunhan lähden hakemaan poikia koulusta. Yritän viikon sinnitellä täällä kylmyydessä. Perjantai-iltana voisin vähän lämmitellä David Guettan tahdissa ja viikon päästä tähän aikaan olenkin jo Barcelonan auringon alla. Kunhan ei vaan Eyjafjallajökul alkaisi taas syöstä sisuksistaan tuhkaa taivaalle...(koputtaa puuta)

Että näin tänään. Nauttikaahan Suomessa nyt auringosta niin kauan kuin sitä riittää. Juhannuksena sataa sit kuitenkin lunta...

Pikapäivitys

Ajattelin vaan tulla kertomaan, että olen vielä hengissä. Luxin auringon alla ei mitään uutta, maapallo pyörii edelleen. Viimeisen päivityksen jälkeen ei ole oikeasti tapahtunut mitään, ainakaan mitään sellaista mitä blogissani kaikelle kansalle jakaisin :).

Amsterdamin reissu peruuntui viime minuuteilla. Alunperin tarkoitus oli siis mennä sinne erään jenkkiperheen ja niiden aupparin kanssa, mutta perheen isä joutuikin olemaan töissä koko viikonlopun joten se siitä. Sekin viikonloppu meni sitten Luxissa rymyten. Tai siis itsehän en koskaan mitään rymyä mutta joku kaveri saattoi...

Mulla ei nyt oikeasti ole mitään sanottavaa. Odottelen että ihana pinkki kynsilakkani kuivuu ja lähden kaupungille lataamaan kännykkään lisää puheaikaa että voin soitella ihanille mussukoilleni :D.

Piilosilla motivaation kanssa...

On taas se aika kuukaudesta, kun pitäisi tehokkaasti ahkeroida enkun kurssien parissa, jotta saisi ne valmiiksi seuraavaan deadlineen mennessä. Joten mikäs sen parempi aika päivitellä blogia :D. En pysty käsittämään miten olen koskaan kyennyt opiskelemaan tän keskittymiskyvyn kanssa. "Noniin katsotaas, Academic Reading: skimming, scanning...hmmm, hei kato pistaasipähkinä jonka kuorta ei saa auki, onpa jännää!!" Ehkä mun täytyy vain olla rohkea ja luottaa siihen, että Kela ei lakkauttais mun opintotukea ensi syksynä. Ei kai se voi olla niin justiinsa muutamasta (!) pisteestä kiinni.

Mitäs Luxissa onkaan viimeaikoina tapahtunut? Tällä viikolla olin melko paljon töissä, kun pojilla oli lomaa koulusta. Tarkoittaen sitä, että heräsin joka aamu kahdeksalta ja yritin keksiä päivisin tekemistä, ettei pojat tylsistyisi. Viikko meni tosi mukavasti. Tehtiin sellaisia juttuja, joita ei arkipäivisin yleensä ehdi. Käytiin uimassa, leffassa ja leivottiin suklaakeksejä. Torstaina käytiin ZigZagissa, joka on iso sisäleikkipaikka. Pojat oli ihan innoissaan ja kirmasi siellä hiki päässä neljä tuntia.

Viikko oli siis touhua täynnä, mistä syystä se vierähtikin taas uskomattoman nopeasti. Iltaisin kävin kavereiden kanssa keskustassa istuksimassa, kun tuntui siltä, ettei koko aikaa jaksa kotona olla. Liikuntaa ei tullut niin paljoa harrastettua, kun salille en ehtinyt, ja lenkille en voi mennä, kun meillä ei vieläkään tule lämmintä vettä. Ensi viikolla onneksi pääsen salille vaikka joka aamu, joten ei tarvi tuosta suihkuttelusta huolehtia.

Viikonloppu meni taas niinkuin voi arvata. Ensin mä olin että en oo kauaa, sit yöllä en jaksakaan lähteä viimeisellä bussilla, joten palaan kotiin sit lauantaina iltapäivällä :D Ihan perussetti. Olipa kyllä taas niin hauskaa, ettei haittaa, vaikka vähän univelkaa kertyikin. Lauantai-iltana olin onneksi rauhallisesti kotona poikien kanssa, mikä teki kyllä vaihteeksi hyvää. Sunnuntait on huonoja päiviä, kun bussi keskustaan menee vaan 4 kertaa päivässä, eikä oikein pääse minnekään menoihin mukaan.

Ensi viikolle ei ole mitään kovin jännää tiedossa. Perussetit ja kielikurssit pienillä lisämausteilla toivottavasti :). Sen sijaan kahden viikon päästä lähden Amsterdamiin viikonlopuksi. Pian alkaa taas matkakuume nousta :)

Aprillia aprillia

Kuulumisia pukkaa taas Luxusmaasta. Melko normaalisti elämä taas rullaa (tai normaalisti ja normaalisti...mitä sekin on?!). Äiti kavereineen käväisi täällä. Ihmeteltiin Luxemburgin sateista maisemaa keskiviikkoillasta lauantaihin ja lauantai-iltapäivänä matka jatkui Pariisiin.

Halpishotellimme Montmartrella oli hostelleihin tottuneen mielestä tosi mukava, mutta matkaseurani ei tainnut olla samaa mieltä. Kaikkeen kuitenkin tottuu, ja eipä siellä hotellissa kovin paljoa tullut aikaa vietettyä. Itse en ainakaan saanut unikiintiötäni täyteen.

Pariisissa tuli kierrettyä taas kertaalleen kaikki perus turistinähtävyydet: Eiffeltorni, Notre Dame, Versailles, Riemukaari, Sacre Coeur. Eipä siinä mitään, mukavahan se oli kierrellä siellä. Sääkin suosi meitä mukavasti, ottaen huomioon, että sadetta oltiin luvattu joka päivälle, mutta aika vähän sitten loppujen lopuksi satoi. Käytiin myös kiertelemässä siellä isolla kirppiksellä (jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista). Siitä isosta kirppiksestä oli yläasteen ranskan kirjassa kappale, jossa joltain varastettiin laukku :D. Meitä ei kuitenkaan ryöstetty, äiti ja kumppanit pitivät laukuistaan tiukasti kiinni. Kirppikseltä taisi löytyä paljon tuliaisia ja vähän muutakin.

Tiistaiaamuun mennessä kaikki oli mennyt paremmin kuin hyvin. Ketään ei ryöstetty vaikka kovasti turisteilta näytimme ja ei tullu edes jalkoihin rakkoja, vaikka korkkareissa siellä käpöttelin. Hyvästelin vieraat ja laitoin heidät lentokenttätaksiin, joka lähti suoraan hotellin edestä. Olis kai pitäny mennä itsekin mukaan, kun jotenkin äiti sitten onnistui jättämään matkalaukkunsa siihen taksiin lentokentälle saavuttuaan. Onneksi asia hoitui kuitenkin nopeasti soittamalla, ja taksikuski palasi takaisin tuomaan unohtunutta laukkua. Ilmeisesti kaikki pääsi ehjänä perille. Itse matkasin takaisin Luxiin ykkösluokassa, kun muut paikat junassa oli loppuunmyyty. Ihan kivaa niin pystyi nukkumaan paremmin.

Luxissa odottikin sitten mukavasti edelleen vuotava vesiputki ja sen myötä lämpimän veden puute. Putki alkoi vuotamaan jo viime viikolla, mutta vieläkään ei ole löydetty mistä kohdasta se vesi tulee. Eilen täällä oli kolme äijää tutkimassa sellaisella ihmekameralla. Jostain syystä vuotoa ei löydetty silläkään ja niiden tyyppien ollessa täällä missään ei näkynyt ylimääräistä vesitippaa. Tietysti sitten parin tunnin päästä kun tulin kotiin, alakerran lattia oli taas veden vallassa. Että näin...Ostin nyt sit taas salikortin, että pääsen jonnekin suihkuun. Sinne kai tässä pitäisi taas suunnata iltapäivällä. Ostin eilen vihdoin uudet jumppakengät, joten innolla niitä testailemaan. Toivottavasti ei jalat enää kipeydy niinkuin niissä vanhoissa.

Nyt vois alkaa suunnitella taas uutta reissua. Tällä hetkellä ei ole mitään näköpiirissä. Portugali vois olla kova sana. Sitä ennen kuvioissa on kuitenkin taas arkista aherrusta, kun pojat tulee sunnuntaina Suomesta. Mukavaa on sekin. Aika vaan menee ihan liian nopeasti täällä. Nämä kolme kuukautta on hurahtaneet ihan silmänräpäyksessä. Pelottaa vähän että kohta pitääkin mennä takaisin Suomeen. Plaah.

Kuvia Pariisista tullee myöhemmin. Nyt siivooja häärää yläkerrassa, joten en viitsi huoneeseeni tepastella hakemaan kameraa. Keittiöönkään en pääse kun tyypit hioo ja maalaa seinää. Pitäis siis lähteä hakemaan aamupalaa/lounasta jostain muualta. Harmi vaan, että unohdin laittaa kunnon housut jalkaan, ihan pyjamassa en viitsi lähteä kylille. Pitää siis hetki vielä löllöillä sohvalla ennen kuin pääsen liikenteeseen.

Hauskaa huhtikuuta Suomeen, syökäähän paljon silliä ja suklaamunia! Mutta älkää juoko kuravettä, voi mennä vatsa sekaisin.

Terveisiä Lontoosta!

Heipparallaa!

Arvatkaas miltä musta on tällä viikolla tuntunu?! No siltä, että opiskelemaan ois oikeesti kiva palata, ja että tätä aivomassaa voisi käyttää ehkä johonkin ettei se kutistu ihan rusinaksi. Päivän suurin haaste kun yleensä on lukea ranskankielistä ilmaislehteä tai jotain muuta yhtä vaativaa. Olen haaveillut, miten kivaa olisi taas viettää päivänsä yliopiston kirjastolla, käydä kahvilla neljä kertaa päivässä, Ilokivessä syömässä ja mennä illalla jumpan kautta kotiin. Olisi ihanaa alkaa jo väkertämään gradua tai harjoitteluun valmentavia kursseja. En vain millään osaa päättää tehdäkö ensin harjoittelu vai gradu. Ja mistä ihmeestä sen gradun sitten tekisi, puhumattakaan siitä minne mennä harjoitteluun.

Onneksi tässä on kuitenkin vielä 5 kuukautta aikaa pohdiskella tulevia opintoja. Vaikka oikeasti jos sen gradun aikoo tehdä, pitää jo kuukauden tai parin päästä hakea mieleiseensä ryhmään. EN MINÄ OSAA PÄÄTTÄÄ! Jos taas mieli tekisi harjoitteluun, pitäis sitä harjoittelupaikkaa alkaa jo ankarasti metsästämään. Ehkäpä jätän tapani mukaan kaiken viimetippaan, ja ajaudun sitten sinne, missä tilaa on ja minne kukaan muu ei halua. Se lienee kohtaloni :).

Sitten muita kuulumisia. Lontoossa käväisin toissa viikonloppuna. Shoppailut shoppailtiin lauantaina ja sunnuntaina juostiin nähtävyyksien perässä. Hauskaa oli, tosin pirun kylmä. Kahdessa päivässä ei millään ehtinyt nähdä kaikkea mitä olisi halunnut, joten täytynee suunnata sinne uudestaan tuossa keväämmällä. Punaisella kaksikerrosbussilla tuli tietenkin ajeltua, ja punaisista puhelinkopeista räpsittiin kuvia. Vasemmanpuoleinen liikenne oli hämmentävä. Montakohan kertaa olin tien väärällä puolen odottamassa bussia, kun en aina muistanut mistä suunnasta ne bussit tulee. Sunnuntai-maanantaiyö vietettiin leppoisasti Stanstedin lentokentällä ja maanantaina oltiin pirteinä töissä. (NOT!). Onneks maanantait on helppoja päiviä, haen pojat koulusta ja sit syödään ruokaa ja that's it.

Luxiin ei oikeastaan mitään uutta. Viikot menee jo niin rutiinilla, ettei niistä enää keksi mitään järkevää sanottavaa. Viime viikko oli tosin kova väsy Lontoon univelkojen takia, mutta nyt on jo parempi. Täällä alkaa olla jo ihanan lämmin. Siitä hullaantuneena kävin ostamassa uudet bikinit(ei täällä vielä nyt niin lämmin sentään ole). Ei täällä kyllä ole mitään rantoja tai mitään missä niitä vois koskaan käyttää, mut ehkä meen takapihalle ottamaan aurinkoa sit keväämmällä. Tänään käytiin poikien kanssa koulun jälkeen pitsalla ja sit mentiin puistoon leikkimään. Kivaata! Sekä lapsille että au paireille :). Ensi viikonloppuna ajattelin viettää vaihtoehtoviikonlopun. Elikkäs jos tekis jotain tavallisuudesta poikkeavaa. En kyllä yhtään tiedä että mitä. Ehkä hyppään lauantaina junaan ja katson minne päädyn.

Sitten keskiviikkona tänne tuleekin spesiaalivieraita: äityli possensa kera. Siitä tulee hubaa. Ollaan ensin Luxissa muutama päivä ja sen jälkeen suuntana Pariisi. On kai se ihan kivaa mennä sinne...taas. Loma on kyllä kiva asia. Alan jo akuutisti olla sen tarpeessa. Enää puolitoista viikkoaaa...

Kevät keikkuen tulevi

Epun tarinaa pukkaa taas kohtuullisen pitkän tauon jälkeen. Syy hiljaiseloon on ollut vain ja ainoastaan se, että viime päivityksessä lupasin laittaa seuraavaan kuvia, enkä millään muotoa ole muistanut koskaan ottaa kameraa messiin, saatika sitten räpsiä niitä otoksia. Mulla on kyllä muuten tosi hyvä muisti, mutta se on vaan niin turkasen lyhyt.

Viikko Suomessa oli lähes kaikinpuolin ihana. Pakkasta riitti vähän enemmänkin mitä olin toivonut. Ei se -20 kyllä oikeestikaan tuntunu kovin pahalta, vaikka täällä on tainnu pahimmillaan olla se -10, jolloin olen ollut ihan jäätymispisteessä. Ollaan monet kerrat pohdiskeltu, että sen täytyy johtua tästä kosteasta ilmastosta. Kuitenkin, oli ihanaa olla Ninan luona viikko yökylässä, ja nähdä muita kavereita sitten päivisin. Anskunkin luona ehdin poiketa lukemassa Ylä-Kainuuta :)

Hauskaa oli kyllä palata takaisinkin. Täällä oli jo jotain 10 astetta lämmintä joka tuntui Frankfurtiin laskeutuessa aivan taivaallisen lämpimältä. No ei tunnu kuitenkaan enää, kun tuulee niin jäätävästi, että silmäripset melkein huurtuu. Vähän ennen lentokoneen laskeutumista Frankfurtiin tajusin, että olin varannut bussin takaisin Luxiin ihan liian myöhäiseksi ja olisin joutunut hengailemaan kentällä pitkän tovin laskeutumisen jälkeen. Aloin siinä sitten lörpötellä vieressä istuvalle suomalaiselle (yli puolet koneessa oli suomalaisia!) ja sehän tarjoutui viemään mut kotiin saakka. Pääsin näppärästi melkein kotiovelle ilman turhia odotteluja (ellei lasketa sitä kun auton akku oli tyhjentynyt ja piti starttailla kaapeleilla) ja sain kaiken lisäksi vielä vinkin mahdollisesta extratyöstä. Tämän perheen äidillä nimittäin oli ystävä, joka kovasti kaipaili satunnaista lastenhoitoapua, ja minähän olen aina suinpäin tunkemassa hommaan kuin hommaan, joten laitoin hänelle sähköpostia. Tänään olin sitten ensimmäistä kertaa vahtimassa 2-vuotiaita kaksostyttöjä, Annaa ja Juliaa. Ihmettelen vaan miten nää kaksoset aina osuukin mun kohdalle? :D

Viikonloppuna Mari kävi kyläilemässä. Raukkaparka istui jotain kymmenen tuntia junassa molempiin suuntiin. Perjantaina käytiin vähän ulkona enemmän tai vähemmän hyvin seurauksin. Ihan hyvin kaikki päättyi, mutta välillä sai karistella jos jonkinmoista hyypiötä pois kannoilta. Lauantaille osui sitten tän kevään toistaiseksi paras sää. Luxista tosiaan saa parhaan kuvan auringonpaisteella, en tiedä olisiko tämä minuunkaan tehnyt kovin suurta vaikutusta silloin elokuussa, jos olisi vain satanut koko ajan. Kierreltiin ympäriinsä katselemassa maisemia, käytiin ostamassa Marille kassillinen ruisleipää ja hapankorppuja ja seikkailtiin arvaamattomilla busseilla. Lauantai-iltana roikuttiin Rockboxissa kolmeen asti ja sit lähdettiin himbeen.

Sunnuntaina heräsin siihen, kun Xynthia(-myrsky) riehui ulkona ja meinasi hajottaa talon. Käytiin pikku ajelulla ja pelkäsin koko ajan, ettei auto pysy tiellä. Kaupungilla kävellessäkin vähän jänskätti milloin lentää joku tuoli päähän. Ei onneksi mitään pahempaa sattunut, tukka vaan meni sekaisin :). Käytiin kattoo leffassa hömppämusikaali Nine, joka oli ihan OK, mut en ehkä toista kertaa jaksaisi katsoa. Maanantaiaamuna Marin lähdettyä alkoi taas normiviikko lasten kanssa hengaillen ja iltaisin kielikursseilla tai kuppiloissa rötväillen.

Ylihuomenna suuntana on sitten Lontoo. Pitäis varmaan pikkuhiljaa alkaa innostua asiasta, mutta on jotenkin ollut niin kiireistä, ettei oo ehtinyt netistä mitään tietoa, joten enpä ole sitten päässyt innostumaankaan. Saa nähdä mitäs siitäkin reissusta tulee, ihan hyvä varmaan. Voisin laittaa kameran akut nyt lataukseet, jotta saisin siellä paljon kuvia räpsittyä. Katotaas jos ensi päivitys olisi hieman kuvakkaampi :)

Mukavaa kevään alkua kaikille!

En ole muistanut kysyä, onko suotavaa laittaa Benistä ja Samista kuvaa tänne blogiin, joten toistaiseksi laitan vain kuvan hienosta autoradasta jota rakenneltiin tuossa joku päivä.

Koomailua

Lauantaina käväisin tosiaan Saksassa ostoksilla. Kaverit perui, mutta ajattelin että lähden kuitenkin vaikka yksin. Kävi kuitenkin hyvä munkki. En jaksanut perjantai-iltana lähteä viihteelle, koska ajattelin että parempi yskiä keuhkot omalle lattialle kuin baarin lattialle. Roikuin sit netissä ja yhtäkkiä yks random ruotsalainen auppari alkoi mulle feisbuukissa jutteleen. Kysäisin siltä lähteeks se messiin ja se oli että tottakai. Sit se oli vielä kysynyt host-äidiltään ja se olikin juuri sattumalta menossa itsekin Trieriin, niin pääsinpä siinä sit samalla ilmaiseksi sinne ja takas. Ei hullumpaa.

Trier oli ihan kiva paikka. Tosin en siihen kyllä tällä reissulla muuten tutustunut kuin shoppailumielessä. Joka toinen kauppa oli kenkäkauppa. Kaupat oli tosiaan ihan eri luokkaa kuin täällä Luxin keskustassa. Paljon sellasia nuorisovaatteita ja ehkä myös vähän (liiankin) halpiskauppoja. Kovin paljoa ei kyllä mukaan tarttunut. Yhdet kengät (joista ei kyllä ole mitään hajua minkä kanssa niitä käyttäisi), pari tunikaa ja jotain pientä asustehärpäkettä. Olin jotenkin koko päivän vähän pihalle, johtuiskohan tästä taudista. Aloin nimittäin aina vahingossa juttelemaan suomeksi tälle ruotsalaistytölle. Jotenkin se vaan näytti kovin suomalaiselta ja koska kaikki ympärillä puhui saksaa ja se oli ainoa, jonka kanssa kykenin kommunikoimaan, oletin koko ajan että sehän on sit suomalainen. No ei ollu.

Lauantai-iltana juhlistettiin vielä kaverin synttäreitä. Ihan ihmeellisen vähän rahaa täällä kyllä kuluu noihin illanviettoihin yleensä, mutta parempi niin :). Ilta oli oikein mainio ja pääsin hyvin yöbussilla kotiin. Toisilla loppuilta ei valitettavasti mennyt ihan niin nappiin.

Tää päivä ei sit ollut mikään maailman hehkein. Näin pahoja unia ja olin huonolla tuulella jo herätessäni. Kaverit perui kaikki suunnitelmat, mikä ei yhtään auttanu mun oloa. Onneksi sain itseni raahattua leppoisalle päiväkävelylle. Kävin vähän tutkailemassa tätä meidän kylää. Tää on kyl tosi sympaattinen kylä ja ihan mielettömän kaunis (ainakin silloin kun ei sada vettä). Käännyin pääkadulta jonnekin pienemmälle kadulle ja yhdessä pihassa oli hevosia, jolloin totesin että landella ollaan :). Joku tyyppi väitti, että täällä olisi muka jossain suklaakauppa, joten sitä yritin metsästää, mutta ei kyllä löytynyt. Taitaa olla tyyppi erehtynyt kylästä.

Kävelyn jälkeen olinkin jo vähän paremmalla tuulella. Kattelin leffaa ja juttelin vähän äipän ja kavereiden kanssa. Nyt taitaa lähteä toinen leffa käyntiin.

Oikeastaan odotan jo innolla ensi viikkoa ja poikien kanssa touhuilua, kun oli niin tylsä viikonloppu. Ja touhuillessa viikko menee niin nopeesti, että kohta huomaankin olevani Suomessa ystävänpäiväkahveilla. Jei :)!

(Kamera on edelleen nurkassa. Lupaan, että huomenna alan kantamaan sitä mukanani, niin seuraavaan merkintään on sitten kuviakin luvassa)

Sairasta autoilua

Oon kuulkaas aloittanu uuden blogimerkinnän monen monituista kertaa ja joka kerta oon sen pyyhkiny pois, kun ei ookaan ollu mitään (järkevää) sanottavaa. Voisin kuitenkin jotain yrittää kirjoitella, vaikka mitään isoja tässä ei olekaan ehtinyt tapahtua. Päivät menee edelleen samaan malliin. Poikien kanssa tullaan hyvin toimeen, vaikka välillä onkin vähän vääntöä siitä, kuka on pomo. Onneksi saivat au pairikseen minut, koska joku muu saattais jopa suostua niiden tahtoon, koska sen verran voimakasluontoisia ovat. Mutta ainakin yhtä voimakastahtoinen olen minäkin, ja koska sen lisäksi olen vielä aikuinen ja minulla on monenlaiset keinot (uhkaus, kiristys ja lahjonta :D) käytössä, yleensä minä voitan.

Muutaman kerran olen nyt täällä uskaltautunut auton rattiin. Se onkin ollut jännää. Bussilla mennessä reitti tuntuu niin helpolta ja kuvittelen muistavani jokaisen ristauksen, mistä pitää kääntyä. Sit kun onkin itse ratissa, niin huomaa että kappas, tässä onkin viisi eri tietä joista pitäis sit valita. No valitsin sitten summassa vaan jonkun (=väärän), ja olin hukassa. Eipä hätää. Aloin kaivella navigaattoria laukun pohjalta, jotta se kertoisi tieni kotiin. Mukavasti oli tiellä mustaa jäätä ja jäistä tihkua satoi tuulilasiin. Varmasti muut moottoritiellä kulkijat arvostivat tätä tolloa, joka hidastelee keskellä tietä etsien karttaa ja puhuu samaan aikaan puhelimessa. Bensavalokin paloi iloisesti ja ilmoitti, että tällä bensamäärällä ajetaan kuulkaas enää 0 km. Et näin. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu: löysin kuin löysinkin tieni kotiin huoltoaseman kautta ja hoksasin jopa tankata dieseliä, enkä näin ollen hajottanut autoa. Hyvä minä!

Pitäis kai harjoitella vähän tuota ajamista täällä, mutta kun sää on ollu sellanen et vuorotellen sataa lunta, vettä, räntää ja jäistä tihkua, niin eipä paljon napostele lähteä rattiin, kun joka päivä luen muutenkin lehdestä montako kolaria oli minäkin päivänä. En halua itse päätyä noihin tilastoihin, joten suosin mieluummin luotettavaa (?) bussia. Bussi on tosiaan kulkenut suhteellisen kivasti aina, paitsi viime perjantaina, kun lunta tuli kuin täti-Esterin takamuksesta. Olin kaupunkiin ravintolaan menossa kiva mekko päällä. Bussi tuli lopulta 50 minuuttia myöhässä, missä vaiheessa olin jo sen verran jäätynyt, etten enää loppuiltana sulanut. Lähdinkin sit ajoissa kotia.

Sen mukavan perjantai-illan ja seuraavan lauantain röytämisen seurauksena olen nyt taas vaihteeksi kipiänä. Poskiontelotulehdus taas, kohta tätä vois alkaa jo krooniseksi kutsua. Muuten tää ei niin suuremmin haittaa elämää, mutta nyppii kun en pääse salille, josta oon niin paljon maksanut. Ja välillä olis tarvetta huutaa pojille esim. ulkona ollessa, mutta mites huudat kun kurkusta lähtee vaan pihinää :).

Tänään tuli taas hieman palkkaa, ja odotan jo innolla, kun lähdetään lauantaina tuonne Saksan puolelle shoppailemaan. Luxissa on vähän ankeeta shoppailla, kun keskustassa on suurimmaksi osaksi vain pieniä putiikkeja, joihin mulla ei ole mitään asiaa. Trierissä on kuulemma ihan kivoja kauppoja ja on siellä toivon mukaan hieman halvempaakin kuin täällä.

Puolentoista viikon päästä olenkin sitten taas onnellisesti Suomen maassa. Eipä kyllä muuten oo Suomeen ikävä, mutta kavereita olis mukava nähdä ja ehkä käydä saunassa. Raejuustoa syön ehkä kaksi kiloa. Ja juon rasvatonta maitoa. Ja käyn apteekissa. Tälläset suunnitelmat mulla on lomaviikolle. Minnekään alpeille oo lähdössä, mieluummin Jyväskylään pieneen kerrostalokaksioon Ninan luokse loisimaan :).

Uusi elämä

Hiphei! Kaksi viikkoa elämää Luxemburgissa takana. Kaikki hyvin. Toinen viikko vierähti vieläkin nopeammin kuin ensimmäinen, ihan pelottaa jos tahti vielä tästä kiihtyy. Oli jo paljon helpompaa, kun oli oppinut ainakin jollain tasolla maan ja talon tavoille. Osaan jo käyttää bussia sen verran, että pääsen helposti keskustaan ja salille. Eipä mulla muualle yleensä tarvikaan päästä.

Ostin jäsenyyden ihanalle salille ja yritän nyt ryhdistäytyä siellä käymisessä. Viime viikolla oli niin rankka aloitus, että jalat oli hajalla loppuviikon, enkä siis kovinkaan paljoa nokkaani näyttänyt salilla. Lisäksi viime viikonloppuna tuli sen verran univajetta, että koko viikon olisi tehnyt mieli vain nukkua. Huono puoli tuossa salissa on se, että jos aion sinne aamulla mennä ennen kuin haen pojat koulusta, joudun heräämään about. 7.30 - 8.00, jotta ehtisin, koska bussilla sinne koröttelee lähes tunnin. Yritän tässä nyt hiljalleen kääntää unirytmiä enemmän tähän tehoyhteiskuntaan sopivaksi, jotta ehtisin vapaa-ajallani tehdä muutakin kuin nukkua.

Kävin viime viikolla myös ilmoittautumassa ranskan kurssille. Se alkaa helmikuun 1. päivä ja kestää jonnekin heinäkuuhun (?). Ilmeisesti sinne asti sit ainakin täällä hengaan. Toisaalta mitäs minä Suomeen yhtään sen aikaisemmin tulisinkaan, koska eihän mulla ole asuntoakaan. Ja eipä paljon nappaa tulla kesäksi tekemään jotain kakkaduunia.

Eipäs tässä sit kovin isoja ole ehtinyt tapahtumaan viikon aikana. Olen shoppaillut vähän turhan paljon. Perjantaina käytiin tyttöjen kanssa vähän ulkona. Olin suuntaamassa yöllä kohti viimeistä yöbussia, mutta pahaksi onnekseni eksyin ja missasin bussin. En jaksanut lähteä takaisin baariin eikä mäkkikään ollut auki,  enkä todellakaan halunnut odotella 2,5 tuntia aamun ensimmäistä bussia, joten ajelin sitten herroiksi taksilla himaan. Eipä edes tullut kalliiksi! Kompensoin tätä tyhmyröintiäni jäämällä lauantai-iltana suosiolla kotiin. Ja se oli hyvä idea se. Nukuin makeat 10 tunnin yöunet ja nyt olen toivottavasti ensi viikon virtaa täynnä. 

Jaa niin, helmikuussa minulla on viikon loma jolloin ajattelin piipahtaa mutkan Suomessa. Silloin joululomalla kun ei valitettavasti ehtinyt nähdä kavereita paljon ketään, joten jospa nyt. Olen siis Suomessa 14. - 21.2. Nähdään silloin!

Elämässä pitää olla Luxusta

Ensimmäinen viikko elämää Luxemburgissa takana. Kelailin tänään bussissa istuessani kulunutta kuukautta, ja totesin, että paljon on ehtinyt tapahtua. 4 viikkoa sitten lauantaina heräsin kotoa Suomussalmelta, seuraavana lauantaina Pietarista. Viikko sen jälkeen heräsin Toursista ja eilen täältä Luxemburgista. Monta maata ehdin kiertää ja hyvä niin. Nyt tuntuu taas kivalta kun on oma maja ja ei tarvi enää säilyttää tavaroitaan matkalaukussa. Varmaan juurikin sen takia olen sopeutunut tähän taloon niin nopeasti. Ja on se myös talon väen ansiota, aivan ihania ihmisiä.

Kaikki on sujunut oikein mallikkaasti. Poikien kanssa tullaan hyvin toimeen, vaikka varmasti itse kullakin on ollut kovaa totuttelua toisten tapoihin ja toimintaan. Au pairin työhöni kuuluu siis lähinnä poikien hakeminen koulusta puolenpäivän jälkeen, "ruuan laitto" ja poikien kanssa oleminen iltakuuteen tai seitsemään asti. Eipä siis mitenkään erityisen rankkaa. 

Ekalla viikolla en juurikaan tehnyt mitään muuta kuin edellä mainittuja asioita. Vaikka "työpäivä" onkin lyhyt, oli aika väsyttävää, kun kaikki oli uutta ja jännittävää ja olin iltaisin niin poikki, etten jaksanut muuta kun töllöttää koneelta jotain sarjoja. Viikonlopun koittaessa lähdin kuitenkin muiden au pairien kanssa vähän ulkoilemaan. Porukka osoittautui aivan loistavaksi ja lopulta saavuin kotiin nukkumaan seitsemältä aamulla. Asun siis tosiaan sen verran kaukana, että keskustaan menee 20 minsaa bussilla. Bussit kulkee ihan kivasti yleensä puolen tunnin välein, yöllä tunnin välein ja viimeinen bussi yöllä menee puoli neljältä. Puoli neljältä ei kuitenkaan vielä tehnyt mieli kotiin, mutta onneksi baarit oli auki sinne kuuteen asti, että voi mennä myös aamun ensimmäisellä bussilla jos siltä tuntuu :). Lauantaina sama toistui, mutta onneksi sain itseni raahattua viimeiseen yöbussiin, oli nimittäin sen verran väsy. Sunnuntaina käytiin tyttöjen kanssa ihanassa suklaakahvilassa, josta saa ehkä parasta kaakaota mitä oon ikinä juonu, mutta jonka kakku ei ulkonäöstä huolimatta ollutkaan mitenkään kummoista. Hyvä niin, ensi kerralla otan sitten pelkkää kaakaota.

Huomenna lähden heti aamusta tutustumaan uuteen kuntosaliini. Se on kohtuullisen "halpa" (55e/kk) muihin saleihin verrattuna, mutta valitettavasti se on melko kaukana kotoa. Mutta niin on toisaalta kaikki muukin. Jotain kivaa tekemistä täytyy kuitenkin saada, joten ihan mielelläni pulitan tuon summan. Kaikki ei kuitenkaan ole täällä yhtä kallista. Hankin viime viikolla bussikortin, joka maksoi 50 e ja jolla saa vuoden ajan matkustaa kaikissa Luxemburgin junissa ja busseissa. Ei siis mitenkään paha hinta. Ja eihän mulla täällä rahaa kulu oikeastaan muuhun kuin turhanpäiväiseen shoppailuun ja kahvitteluun, joten ehken kuole noin kalliiseen salimaksuun. Ensi viikolla voisin käydä myös kyselemässä jotain ranskan kurssia itselleni. En osaa päättää minne kurssille menisin.

Oon nyt niin pihalla ja väsynyt, etten osaa mitään enää kirjoittaa. Varmaankin lisää raporttia pukkaa taas tulevaisuudessa. Terkkuja Suomeen kaikille. Älkää luovuttako, kyllä sinnekin kevät saapuu kun on saapuakseen.

Olen iloinen suomalainen loinen

Paljon ehti tapahtua tässä muutaman viimeisen viikon aikana. Kun ensilumi satoi Toursiin, minä sanoin heipat ja lensin takaisin Suomen kamaralle. Suomi oli kiva mutta kovin kylmä. Ekan päivän olin ihan äimistynyt, kun kaikki puhuivatkin suomea ja ihmiset oli ihan outoja. Enpä yhtään ihmettele, kuka nyt jaksais olla aina hymy pyllyssä kun valoa riittää vain muutaman päivän tunnissa. Kyllähän siinä synkistyy.

Aluksi vietin ihanan viikonlopun Ninan luona. Käytiin vähän Kharmassakin sheikkaamassa. Hassua oli :). Viikko Kainuussa jumalan selän takana oli aikamoisen rentouttava. Unirytmi keikahti päälaelleen, ja silleen se nyt varmaan vielä jonkun aikaa pysyykin. Kunhan vain ylihuomenna pystyisi tenttiin heräämään.

Viikko suklaan mättöä Sumilla riitti mainiosti, ja lähdin innosta puhkuen valloittamaan uutta maata. Hyvin suunniteltu (?) reissu Pietariin sai alkaa. Sain vääntäydyttyä tiistaiksi Parikkalaan (en aiemmin edes tiennyt että moinen paikkakunta on olemassa) ja sieltä minut noudettiin ylellisesti Ladalla. Lada osoittautui oikein passeliksi menopeliksi ja sillä köröteltiin sitten Pietariin saakka. Rajamuodollisuudet ihmetyttivät minua kovasti. Jälkeenpäin matkakumppanini piikittelivät, kun olin kysynyt ainakin kymmenen kertaa: "Joko tää oli viimeinen paikka missä tarvii näyttää passia".

Onnellisesti päästiin Pietariin. Oli muuten ihan sikakylmä ja lunta oli kaduilla mielettömän isoissa kinoksissa. En päässyt ihan selvyyteen, että oliko nyt vaan satanu poikkeuksellisen paljon lunta vai jätetäänkö ne aina vain kaduille lojumaan ja kesää odottelemaan. Ilmeisesti oli kuitenkin poikkeustilanne eikä niitä vain ehditty ajamaan tarpeeksi nopeasti pois.

Unirytmistä johtuen ei kovin paljoa nähtävyyksiä ehditty Pietarissa kiertämään. Eremitaasissa tietysti pyörähdettiin. Ja alakerran naminami sushibaari tuli kyllä tutuksi, mutta se ei (vielä) liene mikään nähtävyys :). Oli tosi muksaa olla uudessa kaupungissa (ja varsinkin Venäjällä) sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunsivat kaupungin hyvin ja puhuivat jopa paikallista kieltäkin. Esim. kaupassa olisi voinut mennä sormi suuhun, kun niitä tavaroita ei saanutkaan itse valittua hyllystä vaan niitä piti kysyä tiskin takaa. 

Uuden vuoden juhlat oli hassunhauskat. Ihmetyyppejä riitti joka puolella. Aamuyöllä omat juhlat alkoi vähän hiipua, joten siirryimme yläkertaan jatkoille. Juotavaa riitti ja toiset saattoivat ottaa hieman vodkaa. Minähän en koskaan. Sitten aamulla yhdeksältä nukkumaan ja illalla heräilin sopivasti kuuden maissa, kun meidät kutsuttiin saunomaan jonnekin kaupungin laitamille. Sinne mentiin, pojat saunoi, katseltiin vähän venäläistä leffaa (ilman mitään tekstityksiä tietenkin) etc. Rentoa chillailua. Viimeisenä iltana käytiin luistelemassa, moikkaamassa porukoita ja syömässä hapankaalia ja blinejä ja illalla yritettiin vielä vähän Pietarin yöelämään. Oltiin kuitenkin sen verran myöhään liikenteessä, että pääsymaksut olisivat olleet turhan suuret, joten tyydyttiin istuksimaan eräässä kuppilassa. Ehkä hyvä näin.  

Mukava kaupunki ja maa ainakin tämän reissun perusteella. Harmi kun on tää venäjän kielen taito olematon, niin ei oikein yksin tule sinne reissuun lähdettyä. Mutta ehkäpä tuolla porukalla vielä uudestaankin voisi mennä. Siitä huolimatta, että minua kovasti yritettiin aivopestä perussuomalaiseksi:D. En muka Suomea tarpeeksi arvosta, ja pah!

Sunnuntaina alkoi sitten pitkä "kotimatka". Eihän mulla nyt oikeastaan mitään kotia ole, mutta paikkaa vaihdoin kuitenkin. Junalla mentiin ensin Lappeenrantaan, jossa olin yötä. Junaan otettiin evääksi vielä viimeiset Sushilandin sapuskat. Aamulla sitten suuntasin Helsingin lentokentälle. Onneksi hyppäsi junasta jo Tikkurilassa ja jatkoin matkaa bussilla, koska päärautatieasemalla oli kai joku juna ajanut seinään ja kaaos oli koko maassa. Lentokentällä sitten todistettiin, että ahneella on p***ainen loppu. Olin taas hamstrannut laukun täyteen tavaraa, kun ajattelin, ettei siitä ylipainosta oo ennenkään sakotettu. Noh, nyt rytkäyttivät 55 e:n lisämaksun. Haistakaahan kakka, en enää lennä BlueOnen rupukoneilla. 

Pariisissa alkoi pelottaa, etten ehdikään junaan, kun matkalaukut tulivat myöhässä ja junamatka keskustaan tuntui ikuisuudelta. Lisäksi kämmäilin metrossa ihan kympillä tuon jättilaukkuni kanssa. Hämmästyin pariisilaisten ystävällisyydestä, kun joka portaissa onnekseni jostain ilmestyi joku herrasmies, joka tarjoutui kantamaan laukkuni. Juu, olis varmaan pitäny pelätä, että joku sen varastaa, mutta epäilen, että tuskin kovin moni tollasen 30 kg:n laukun kanssa kovin nopeasti pakenee :D. Lopulta saavuin juna-asemalle 18.20 kun junan lähtöaika olisi ollut 18.05. Perinteisesti juna oli kuitenkin myöhässä, ja ehdin vielä ostaa patongin matkaan ennen junan lähtöä. Illalla ajelin vielä herroiksi taksilla kämpille, kun ei paljoa napannut odotella mahdollisia busseja. Sitä paitsi rahaa oli kulunut jo sen verran paljon, ettei taksimatka enää paljon kirpaissut.

Nyt loisin Toursissa täällä ranskisten kommuunissa. Ihan mukavaa on. Heti eilen syöttivät minulle jotain perinteistä kuninkaiden kakkua, jota täällä syödään aina tammikuussa. Minun palasesta löytyi sisältä joku muovinen lehmä, joten minut kruunattiin kuningattareksi ja sain kruununkin päähäni. Saa nähdä kuka löytää ötökän tän päivän kakusta.

Muuten onkin ollut melko tylsää. Olen yrittänyt kovasti päntätä loppuviikon tentteihin, mutta ei se näin univelkaisena tunnu onnistuvan. Lisäksi täällä sisällä on niin kylmä, että on pakko lukea peiton alla, ja sekös houkuttelee unten maille helposti. Äsken pojilla välähti päässä kirkas hehkulamppu ja ne päättivät vuorata yhden kämppiksen huoneen joillain mainosesitteillä. Tylsistyneenä päätin auttaa, ja hienohan siitä tuli :D. Nyt odotellaan että kyseinen asukas tulee korista pelaamasta, että saadaan kunnon naurut. Vuorattiin kaikki lattiat ja seinät niillä mainoksilla ja laitettiin niitä myös suihkuun, vaatekaappiin, lakanoihin, läppärin väliin ym. Kaikki tämä oli seurausta siitä, kun se oli joskus mainoksia jakaessaan jättänyt yhden mainoksen myös näiden muiden poikien huoneeseen.

En oo jaksanu juurikaan ottaa kuvia, joten niitä ei nyt heru. Pitäisi varmaankin joskus ryhdistäytyä tämän kuvailun suhteen. Ehkä sitten uudessa maassa ja elämässä. Loisin nyt täällä vielä muutaman päivän ja lauantaina on suuntana Luxemburg. Sitä odotellessa.