Paljon ehti tapahtua tässä muutaman viimeisen viikon aikana. Kun ensilumi satoi Toursiin, minä sanoin heipat ja lensin takaisin Suomen kamaralle. Suomi oli kiva mutta kovin kylmä. Ekan päivän olin ihan äimistynyt, kun kaikki puhuivatkin suomea ja ihmiset oli ihan outoja. Enpä yhtään ihmettele, kuka nyt jaksais olla aina hymy pyllyssä kun valoa riittää vain muutaman päivän tunnissa. Kyllähän siinä synkistyy.
Aluksi vietin ihanan viikonlopun Ninan luona. Käytiin vähän Kharmassakin sheikkaamassa. Hassua oli :). Viikko Kainuussa jumalan selän takana oli aikamoisen rentouttava. Unirytmi keikahti päälaelleen, ja silleen se nyt varmaan vielä jonkun aikaa pysyykin. Kunhan vain ylihuomenna pystyisi tenttiin heräämään.
Viikko suklaan mättöä Sumilla riitti mainiosti, ja lähdin innosta puhkuen valloittamaan uutta maata. Hyvin suunniteltu (?) reissu Pietariin sai alkaa. Sain vääntäydyttyä tiistaiksi Parikkalaan (en aiemmin edes tiennyt että moinen paikkakunta on olemassa) ja sieltä minut noudettiin ylellisesti Ladalla. Lada osoittautui oikein passeliksi menopeliksi ja sillä köröteltiin sitten Pietariin saakka. Rajamuodollisuudet ihmetyttivät minua kovasti. Jälkeenpäin matkakumppanini piikittelivät, kun olin kysynyt ainakin kymmenen kertaa: "Joko tää oli viimeinen paikka missä tarvii näyttää passia".
Onnellisesti päästiin Pietariin. Oli muuten ihan sikakylmä ja lunta oli kaduilla mielettömän isoissa kinoksissa. En päässyt ihan selvyyteen, että oliko nyt vaan satanu poikkeuksellisen paljon lunta vai jätetäänkö ne aina vain kaduille lojumaan ja kesää odottelemaan. Ilmeisesti oli kuitenkin poikkeustilanne eikä niitä vain ehditty ajamaan tarpeeksi nopeasti pois.
Unirytmistä johtuen ei kovin paljoa nähtävyyksiä ehditty Pietarissa kiertämään. Eremitaasissa tietysti pyörähdettiin. Ja alakerran naminami sushibaari tuli kyllä tutuksi, mutta se ei (vielä) liene mikään nähtävyys :). Oli tosi muksaa olla uudessa kaupungissa (ja varsinkin Venäjällä) sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunsivat kaupungin hyvin ja puhuivat jopa paikallista kieltäkin. Esim. kaupassa olisi voinut mennä sormi suuhun, kun niitä tavaroita ei saanutkaan itse valittua hyllystä vaan niitä piti kysyä tiskin takaa.
Uuden vuoden juhlat oli hassunhauskat. Ihmetyyppejä riitti joka puolella. Aamuyöllä omat juhlat alkoi vähän hiipua, joten siirryimme yläkertaan jatkoille. Juotavaa riitti ja toiset saattoivat ottaa hieman vodkaa. Minähän en koskaan. Sitten aamulla yhdeksältä nukkumaan ja illalla heräilin sopivasti kuuden maissa, kun meidät kutsuttiin saunomaan jonnekin kaupungin laitamille. Sinne mentiin, pojat saunoi, katseltiin vähän venäläistä leffaa (ilman mitään tekstityksiä tietenkin) etc. Rentoa chillailua. Viimeisenä iltana käytiin luistelemassa, moikkaamassa porukoita ja syömässä hapankaalia ja blinejä ja illalla yritettiin vielä vähän Pietarin yöelämään. Oltiin kuitenkin sen verran myöhään liikenteessä, että pääsymaksut olisivat olleet turhan suuret, joten tyydyttiin istuksimaan eräässä kuppilassa. Ehkä hyvä näin.
Mukava kaupunki ja maa ainakin tämän reissun perusteella. Harmi kun on tää venäjän kielen taito olematon, niin ei oikein yksin tule sinne reissuun lähdettyä. Mutta ehkäpä tuolla porukalla vielä uudestaankin voisi mennä. Siitä huolimatta, että minua kovasti yritettiin aivopestä perussuomalaiseksi:D. En muka Suomea tarpeeksi arvosta, ja pah!
Sunnuntaina alkoi sitten pitkä "kotimatka". Eihän mulla nyt oikeastaan mitään kotia ole, mutta paikkaa vaihdoin kuitenkin. Junalla mentiin ensin Lappeenrantaan, jossa olin yötä. Junaan otettiin evääksi vielä viimeiset Sushilandin sapuskat. Aamulla sitten suuntasin Helsingin lentokentälle. Onneksi hyppäsi junasta jo Tikkurilassa ja jatkoin matkaa bussilla, koska päärautatieasemalla oli kai joku juna ajanut seinään ja kaaos oli koko maassa. Lentokentällä sitten todistettiin, että ahneella on p***ainen loppu. Olin taas hamstrannut laukun täyteen tavaraa, kun ajattelin, ettei siitä ylipainosta oo ennenkään sakotettu. Noh, nyt rytkäyttivät 55 e:n lisämaksun. Haistakaahan kakka, en enää lennä BlueOnen rupukoneilla.
Pariisissa alkoi pelottaa, etten ehdikään junaan, kun matkalaukut tulivat myöhässä ja junamatka keskustaan tuntui ikuisuudelta. Lisäksi kämmäilin metrossa ihan kympillä tuon jättilaukkuni kanssa. Hämmästyin pariisilaisten ystävällisyydestä, kun joka portaissa onnekseni jostain ilmestyi joku herrasmies, joka tarjoutui kantamaan laukkuni. Juu, olis varmaan pitäny pelätä, että joku sen varastaa, mutta epäilen, että tuskin kovin moni tollasen 30 kg:n laukun kanssa kovin nopeasti pakenee :D. Lopulta saavuin juna-asemalle 18.20 kun junan lähtöaika olisi ollut 18.05. Perinteisesti juna oli kuitenkin myöhässä, ja ehdin vielä ostaa patongin matkaan ennen junan lähtöä. Illalla ajelin vielä herroiksi taksilla kämpille, kun ei paljoa napannut odotella mahdollisia busseja. Sitä paitsi rahaa oli kulunut jo sen verran paljon, ettei taksimatka enää paljon kirpaissut.
Nyt loisin Toursissa täällä ranskisten kommuunissa. Ihan mukavaa on. Heti eilen syöttivät minulle jotain perinteistä kuninkaiden kakkua, jota täällä syödään aina tammikuussa. Minun palasesta löytyi sisältä joku muovinen lehmä, joten minut kruunattiin kuningattareksi ja sain kruununkin päähäni. Saa nähdä kuka löytää ötökän tän päivän kakusta.
Muuten onkin ollut melko tylsää. Olen yrittänyt kovasti päntätä loppuviikon tentteihin, mutta ei se näin univelkaisena tunnu onnistuvan. Lisäksi täällä sisällä on niin kylmä, että on pakko lukea peiton alla, ja sekös houkuttelee unten maille helposti. Äsken pojilla välähti päässä kirkas hehkulamppu ja ne päättivät vuorata yhden kämppiksen huoneen joillain mainosesitteillä. Tylsistyneenä päätin auttaa, ja hienohan siitä tuli :D. Nyt odotellaan että kyseinen asukas tulee korista pelaamasta, että saadaan kunnon naurut. Vuorattiin kaikki lattiat ja seinät niillä mainoksilla ja laitettiin niitä myös suihkuun, vaatekaappiin, lakanoihin, läppärin väliin ym. Kaikki tämä oli seurausta siitä, kun se oli joskus mainoksia jakaessaan jättänyt yhden mainoksen myös näiden muiden poikien huoneeseen.
En oo jaksanu juurikaan ottaa kuvia, joten niitä ei nyt heru. Pitäisi varmaankin joskus ryhdistäytyä tämän kuvailun suhteen. Ehkä sitten uudessa maassa ja elämässä. Loisin nyt täällä vielä muutaman päivän ja lauantaina on suuntana Luxemburg. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti