Opiskelua (?)

Ensimmäinen opiskeluviikko alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa. Tiesin jo ennen tänne tuloa, että täällä opiskelu tehdään hieman eri tavalla kuin kotopuolessa, mutta haluan silti avautua siitä :D. Ensinnäkin sain heittää hyvästit ihanille akateemisille varteille ja puolentoista tunnin mittaisille luennoille. Lyhin luento täällä on ollut kolme tuntia. Se on kuulkaas näin aloittelijalle aika rankkaa, kun pitää koko ajan keskittyä täysillä, että ymmärtäisi edes jotakin. Toiseksi on hieman ikävä sitä, että voi netistä tulostaa luentorungon ja kirjoitella siihen omia muistiinpanoja luennon aikana jos siltä tuntuu. Ehei, ei täällä käytetä powerpointteja, ei edes piirtoheitintä löydy kaikkialta. Täällä luennot hoituu siten, että opettaja puhuu luokan edessä, ja opiskelijat kirjoittaa ylös kaiken. KAIKEN! Hieman ihmetyttää miten niiden kädet ja niskat kykenee siihen, kun monta tuntia raapustaa  kynällä ihan hillitöntä tahtia. Itsehän en kykene kirjoittamaan mitään, koska jos yritän miettiä miten joku sana kirjoitetaan oikein, unohdan kuunnella samalla. Putkiaivo.

Mutta ei se mitään. Minun uusi vesijumppakaveri on ihan mieletön opiskelija. Sillä on luennolla mukana nauhuri ja se nauhoittaa kaiken opettajan sanoman ja tekee samalla pienesti muistiinpanoja. Ja kotona se kirjoittaa kaiken tärkeän tietokoneella ja lähettää muistiinpanonsa myös tälle avuttomalle vaihtarille, joka ei itse osaa :). Mainiota. Sitten opettelen ne muistiinpanot joskus lähempänä tenttiä ja yritän muistaa kaikki tärkeät jutut. Tentteihin ei siis tarvitse ilmeisesti lukea kirjoja, vaan riittää, että muistaa ulkoa kaiken, mitä opettaja on sanonut. Että näin...

Onneksi asiat ei ole kuitenkaan mitenkään vaikeita. Kurssin aiheena oli Ikääntyneiden ihmisten kehitys. Luulin, että luvassa olisi ollut jotain uutta, mutta olen opiskellut samat asiat jo joskus toisena opiskeluvuotena. Tää on kuitenkin neljännen vuoden kurssi, joten ihmettelen mitä ihmettä ne ranskalaiset opiskelijat on opiskelleet viimeiset kolme vuotta ja ihmettelen myöskin sitä, milloin ne aikoo opiskella jotain käytännöllistä, mitä tarvitaan kun psykologiksi ryhtyy. No eipä ole oikeastaan minun ongelma.

Ranskaakin olisin halunnut opiskella, mutta täällä kielikeskus ei yllättäen toimi ihan yhtä hyvin kuin toivoisi. Olin tänään infotilaisuudessa, jossa kerrottiin, mitä kursseja on mahdollista ottaa ja milloin. Meidät oli jo valmiiksi jaettu neljään eri ryhmään ja jokaiselle ryhmälle oli eri kurssit, joista pystyi valitsemaan. No, katsoin oman ryhmäni aikataulut ja huomasin, että kaikki kurssit on yhtä aikaa psykan kurssien kanssa. Noh, kysyin josko olisi mahdollista vaihtaa ryhmää, koska haluaisin kuitenkin vähän ranskaakin oppia kun kerta täällä olen. EEEIEIEI! Ryhmää ei missään tapauksessa voi vaihtaa. Ne on jo tehty valmiiksi ja niitä ei muuteta. Jos haluan siis mennä ranskan kurssille, minun pitää kuulemma luopua psykan kursseista tai vaihtaa niitä. WTF??!! En oo vaihtamassa enää toista kertaa psykan kurssivalintojani. Eikä se mitään auttaisi, koska joka tapauksessa minulla on joka toinen viikko täynnä luentoja ja joka toinen viikko vapaata. Elikkä en sitten varmaan käy yhtään ranskan kurssia. Eipä sillä, helpommin saa varmaan pisteitä noista psykan kursseista. Mutta kyllähän se tietysti saattaisi helpottaa tenteistä selviytymistä, jos pikkuisen muistelisi kielioppia tai kävisin jonkun kirjoituskurssin. Täytyy varmaan ostaa sit joku kielioppikirja ja opetella itse.

Huomenna olisi vielä yksi "lyhyt" kolmen tunnin luento. Proffa vähän vihjaili, että tehdään toisillemme älykkyystestit, että nähdään, miten se toimii. Kiva kiva,  kaikki psykan opiskelijat (ainakin Suomessa) tietää, että tommoset testit pitäis tehdä omalla äidinkielellä. Saan tulokseksi varmaan ameeban älykkyysosamäärän, kun en varmaan edes ymmärrä kysymyksiä ranskaksi, saati että ehtisin niihin vastata. Mutta eipä se niin vakavaa ole. 

Sunnuntaina menen varmaan vihdoinkin katsomaan jotain näistä lukuisista linnoista, joita on täällä ympäriinsä. Ensi viikolla on taas kurssiviikko, eli kiirettä pitää. Kaiken lisäks mun kurssi on lääketieteellisessä tiedekunnassa. Pelottaa vähän...

Ilo pitkästä itkusta

Jee jee! Kyllä tämä tästä näköjään iloksi muuttui. Viime viikolla olin jokseenkin ärsyyntynyt koko kaupunkiin ja maahan ja välillä mietin pitäiskö ostaa tuhat litraa bensaa ja sytyttää koko roska tuleen. No ei nyt sentään mutta melkein.

Mutta myötätuuli alkoi puhaltaa eilen, kun osallistuin sellaiselle pyöräretkellä, jossa mentiin mielettömän isolla (=liian isolla) porukalla ympäri kaupunkia katsomassa paikkoja. Okei, olin nähnyt ne paikat jo aiemmin, mutta oli vaan niin kivaa tukkia autoilijoiden reittejä mielettömässä pyöräkulkueessa :D.

Ja tänään oli melkeinpä täydellinen päivä. Heräsin aikaisin aamusta metsästämään laukkuani. Päätin mennä bussilla, koska paikka oli aika kaukana, enkä fillarillani olisi sitä laukkua mitenkään saanut roudattua. Hassua kyllä, bussikuski ei ollut koskaan aiemmin ajanut kyseistä reittiä ja oli ihan eksyksissä. Bussissa oli kaksi muuta matkustajaa minun lisäksi eivätkä hekään tunteneet oikeaa reittiä. Harhailtiin sitten ihan ihme reittejä pitkin jossain Toursin laitamilla :D.

Lopulta pääsin Chronopostin toimistolle asti ja sain laukkuni. Olin varmaan enemmän innoissani kuin jouluna, kun pääsin avaamaan laukun kotona ja tutkimaan mitä kaikkea olinkaan sinne pakannut. Hihii, nyt on vaatteita taas enemmän kuin vaatekaappiin mahtuu. Ja olihan sinne vähän synttärilahjaakin päätynyt :). Om nom ja purkkaa viisi pussia. Toivottavasti pärjään sillä kolme viikkoa. 

Kun olin nätisti järjestellyt uudet tavarani (no vanhojahan ne oli, mutta en ollut nähnyt niitä pariin kuukauteen), suuntasin vesijumppaan. Kyllä äiti! Luit oikein! Vesijumppaan. Se oli ehkä typerin laji ikinä, mutta kuitenkin ihan sikahauskaa. Repeilin vaan koko tunnin ajan, koska ohjaaja oli ehkä maailman omituisin. Se näytti ihan mieheltä.

Jeejee, nyt vesijumppaan siis joka maanantai puoliltapäivin. Vesijumpan jälkeen olikin aika kiitää ensimmäiselle luennolle täällä. Aika jänskää. Kurssi oli joku Ikääntyneiden ihmisten kehitys tai jotain vastaavaa suomeksi. En kyllä tajunnut läheskään kaikkea, mutta sen verran tajusin, että se mistä oli kyse, ei kyllä ole mitenkään hyödyllistä opetella. Mutta silti kaikki ranskalaiset kirjoitti ylös kaiken mitä proffa sanoi. Pah. Itse en kyennyt kirjoittamaan juuri mitään, kun kaikki keskittymiskyky meni kuuntelemiseen, mutta kysyin yhdeltä tytöltä jos voisin kopsailla hänen muistiinpanot (se tyttö oli mun kanssa samassa vesijumpassa :D). Vaikka en kaikkea ymmärtänytkään vielä, jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis siitä kurssista, koska proffa oli tosi kiva ja neuvoi mitä kirjoja kannattaa lukea jos ei ihan kaikkea tajua kuuntelemalla. Ja kysyi se myös että pitääkö puhua hitaammin. Mutta en tietenkään viitsinyt sanoa että joo :D. Se oli ihan fiiliksissä kun kurssilla oli pari vaihtaria ja kyseli kaikkea miten mikäkin homma Suomessa menee. No en minä tiennyt sen paremmin kuin sekään, mutta lupasin googlettaa :)

Kurssin jälkeen polkaisin fillarilla himbeen, heitin vähän pastaa (vaihteeksi) naamariin ja lähdin capoeiratunnille. Olipas kyllä hauskaa. Se on ihan yliopistoliikunnalla siis, harmillisesti vain kerran viikossa. Mutta kai sekin on parempi kuin ei mitään. Tunnin jälkeen missasin bussin takaisin kotiin, koska epähuomiossa tönötin väärällä pysäkillä, joten jouduin kävelemään kotiin. Eipä se nyt niin hirveesti haitannu, mitä nyt jalat oli vähän jumissa tunnin jälkeen.

Nonni, ei tässä tekstissä nyt mitään asiaa ollu. Halusin vaan ilmoittaa, ettei täällä sittenkään oo niin hirveetä kuin mitä aiemmat tekstit ja muut avautumiset on antanu ymmärtää. Nyt hyvää yötä. Bonne nuit.   

Reppureissussa

Voihan nöyhtä. Kirjoitin tässä yksi ilta pitkähkön tekstin siitä, mitä tapahtui ennen kuin saavuin Ranskaan. Ja kun yritin lisäillä kuvia, netti jumi, ja mun teksti katosi bittiavaruuteen. Mur. Täytyypä siis aloittaa alusta.  

Kuinka siis päädyinkään Ranskaan? Matka oli melko mutkainen. En siis suinkaan tullut lentokoneella Suomesta Pariisiin, vaan ehdin elokuun aikana kierrellä vähän siellä sun täällä. Joskus viime keväänä aloin miettiä, lähtisinkö Belgiaan kielikurssille ennen vaihtovuottani. Kielikeskuksen kautta kurssi ei maksanut juuri mitään ja olin kuullut edellisvuoden osallistujilta, että kurssi on oikeasti hyvä. Siinä vaiheessa, kun tajusin, ettei minulla ole kesätyötä eikä edes asuntoa elokuussa, päätin, että Belgiaan on mentävä.

Kolmen viikon aikana ihastuin Belgiaan ihan täysillä. Olihan Liège melko nuhjuinen paikka ja varsinkin roskankeräyspäivinä kadut löyhkäsi todella pahalle :D. Mutta silti, ihan loistava paikka. Asuimme erään rouvan omistamassa kolmen huoneen asunnossa viiden muun suomalaistytön kanssa. Vaikka asunnon varustelu ei ollut huippuluokkaa, vaikka jaoinkin yhden vessan ja yhden suihkun viiden muun kanssa, vaikka lattian raoista näkikin alakerran ravintolaan, vaikka sähköt toisinaan katkesivat iltaisin tykkäsin ihan mielettömästi siitä kämpästä :D. Se oli todella...hmmm...originelli. Ja sympaattinen :). Oi, ja belgialainen suklaa. Ihan taivaallista. Ja sitä sai joka paikasta ja halvalla. Ja vohveleita ja frittejä. Om nom nom. Ja mikä oudointa, aloin tykkäämään oluesta. Kummaa miten Suomessa juodaan vaan Lapin Kultaa ja Koffia, vaikka olisi olemassa niin paljon parempiakin vaihtoehtoja. Parasta oli ehkä olutbaari, jonka valikoimasta löytyi 800 erilaista olutta. Minä haluan takaisin Liègeen niin pitkäksi aikaa, että ehdin maistelemaan niitä kaikkia :D. Oluen lisäksi Liègessä juodaan myös paikallista erikoisuutta peketiä, mutta siitä ei se enempää...

Kaikkien näiden herkkujen lisäksi Belgiassa oli myös muita hyviä puolia. Oli ihan mielettömän halpaa ja helppoa matkustaa junalla Belgiassa. Vaikka kielikurssin takia en nyt ihan jokapaikkaan jaksanutkaan revetä, ehdin kuitenkin käymään Antwerpissä, Bruggessa, Brysselissä, Luxembourgissa ja Maastrichtissa. Sain siis koko Benelux-maat kerättyä samalla reissulla :). Kaiken muun hyvän lisäksi belgialaiset olivat mielestäni todella ystävällisiä ja ihania. Vähän alkoi harmittamaan, kun pitikin lähteä opiskelemaan Ranskaan enkä voinut jäädä sinne. 

Niin ja tämän reissun päätarkoituksenahan ei ollut olut eikä suklaa, vaan se ranskan opiskelu. Niille jotka eivät Belgiaa tunne tiedoksi, että maa on vähän niinkuin jakautunut kahtia. Rikkaassa pohjoisosassa puhutaan flaamia (joka siis on vähän niinkuin hollantia, ellei jopa sama kieli, en päässyt tästä ihan varmuuteen) ja köyhemmässä eteläosassa puhutaan ranskaa. Ranskankieliset on jokseenkin fanaattisia kielestään ja tahtovat opettaa sitä myös ulkomaalaisille.

Kurssi oli kyllä todella opettavainen, sillä opetus erosi kovin paljon siitä, mihin Suomessa on tottunut. Suomessahan siis ranskankin kursseilla on tapana puhua suomea, jos asiat käy liian vaikeaksi. Onneksi kurssilla oli paljon myös muita kuin suomalaisia, joten eipä paljon auttanut jos yritit suomea puhua. Opettajamme Celine oli ihan huippu, eikä antanut suomalaisten istua vierekkäin,ettemme puhuisi suomea :D. Vaikka kurssia kutsuttiin "intensiivikurssiksi", ei se nyt mitenkään mahdottoman rankaksi ainakaan meille suomalaisille käynyt. Meillä oli siis paljon vähemmän tunteja kuin muilla. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin olimme kurssilla vain klo.9-11 ja tiistaisin ja torstaisin 9-13.30. Mutta todella hyvin niiden kolmen viikon aikana ehti oppia ranskaa. Itselläni kieli oli sinne saapuessa täysin hukassa, mutta sieltä lähtiessä olo oli paljon varmempi, eikä enää jänskättänyt niin paljoa tulla yksin Ranskaan.

Puolet tästä porukasta on ensi vuoden Ranskassa vaihdossa. Otan osaa.

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, ja kolme viikkoa vierähti todella nopeasti. Lähes kaikki muut kurssilaiset suuntasivat takaisin Suomeen. Minä en ollut ajatellut tarpeeksi ajoissa, että siinä välissä ehtisi käydä Suomessa, joten en ollut ostanut lentolippua. Minulla ei ollut myöskään asuntoa, joten ajattelin tehdä pienen eurooppakierroksen ennen Ranskaan menoa. Ensimmäisenä suuntasin Euroopan pääkaupunkiin Brysseliin, koska se oli lähellä enkä ollut ehtinyt nähdä kaupunkia kovinkaan paljon aikaisemmalla kerralla. Brysseli ei ehkä päässyt suosikkipaikkojeni listalle, mutta kyllä sieltäkin löytyi ihan kivoja juttuja kun vähän jaksoi etsiä. Tosin vatsatauti ei ehkä ollut kivoin löytämäni asia Brysselissä :D. Mutta siitäkin selvittiin. 

                        Manneken Pisin tyttöystävä <3

Matka jatkui Amsterdamiin, jossa tapasin Marin, joka oli matkalla Groningeniin viettämään omaa vaihtovuottaan. Hostellimme sijaitsi juurikin kuuluisalla Punaisten lyhtyjen alueella. Kaiken kaikkiaan koko Amsterdam oli todella hämmentävä kaupunki. Valitettavasti aikaa ei ollut paljon, ja suuri osa siitäkin ajasta kului juna-asemalla lippuja jonotellessa. Nukkumisesta ei hostellissa tullut mitään, koska ikkunan alla oli rakennustyömaa käynnissä läpi yön :D. Mutta kivaa oli silti. Täytyypi kyllä mennä uudestaan Amsterdamiin tän vuoden aikana. Eihän sinne ole edes pitkä matka.

Damissa hyppäsin yöjunaan, joka puksutteli Berliiniin. Makoisasti nukutun yön (NOT!) jälkeen olin Berliinissä jo aamulla klo.5. Otin juna-asemalla vielä pikku torkut rinkan päällä, ja suuntasin jo heti kahdeksalta aamulla nähtävyyksien kimppuun. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä vältyin mielettömän pitkiltä jonoilta ja ruuhkilta. Hostelli Berliinissä oli ihan huippu. Yö maksoi vain 9 euroa ja hintaan kuului iso ja makoisa aamupala. (Jos joku etsii hostellia Berliinistä, suosittelen St.Christopheriä Rosa-Luxembourg-Strassella :).  Tapasin siellä myös muita reissaajia, joiden kanssa kiertelin kaupungilla seuraavana päivänä.  Törmäsin Berliinissä Hillaan, joka myös oli matkalla Ranskaan vaihtoon ja tietysti Peksiin ja Juhanaan, joiden reili alkoi olla jo loppumetreillä. Tällä kertaa emme menneet piknikille (kuten Bruggessa), mutta hauskaa oli siitä huolimatta. 

                                            Berliinin muuri

Reilikortissa oli vielä päiviä jäljellä, joten mietiskelin minne suuntaisin seuraavaksi. Kysäisin huvikseni Jukalta minne menisin ja se sanoi, että mene Prahaan. Jotenka menin Prahaan. Saapuessani Prahaan olin kartaton ja yllättäen hostellin löytäminen oli jokseenkin hankalahkoa. Aikani harhailtua muistin, että Starbucksista saa karttoja, joten suuntasin sinne. Kummasti helpotti suunnistamista. Prahassa oli paljon nähtävää ja minulla oli taas liian vähän aikaa. Yritin kahden päivän aikana nähdä kaiken ja juoksin koko ajan paikasta toiseen. Aika uuvuttavaahan se loppujen lopuksi oli. 

Prahasta otin yöjunan takaisin Amsterdamiin, josta jatkoin Groningeniin katsomaan miten Mari pärjäilee. Ja hyvinhän se pärjäili. Tungin mukaan kaikenmaailman vaihtaribileisiin. Nukuin kaksi yötä Marin lattialla ilman patjaa. Muuten ei mitään ongelmaa, mutta vähän kylmä meinasi tulla. Vihdoin koitti syyskuun ensimmäinen päivä ja oli aika suunnata kohti Toursia. Matkasuunnitelmani oli melko monimutkainen, koska en halunnut maksaa ylimääräistä TGV-junista, kun reililipussa oli vielä matkustuspäiviä jäljellä. Suunnitelmani oli lähteä Groningenista aamukuudelta, vaihtaa junaa 7 kertaa päivän aikana ja saapua Toursiin hyvissä ajoin ennen neljää, jotta ehtisin hakea avaimen asuntooni.

Heheh, no ei ollu ihan niin helppoa. Jo Brysselissä perhanan juna oli niin paljon myöhässä, että missasin seuraavan vaihdon. Täytyi siis vaihtaa suunnitelmaa. Meinasi iskeä pieni paniikki, kun tajusin, että olen Toursissa vasta yöllä ja ettei hostelliin enää pääse niin myöhään ja luulin, että joudun taas nukkumaan jossain juna-asemalla. Onneksi Jukka soitti juuri sopivaan aikaan ja rauhoituin hieman ja kykenin taas ajattelemaan järkevästi. Soitin hostelliin ja selitin junaongelmani ja ne lupasivat päästää minut yöllä sisälle. 

Vihdoin 16 tunnin matkustamisen jälkeen saavuin Toursiin. Olin jälleen kerran kartaton eikä hirveästi napannnut lähteä kävellen etsimään hostellia, joten otin suosiolla taksin. Hostellissa kaaduin suoraan sänkyyn ja heräsin aamulla aikaisin, koska halusin saada pian avaimen asuntooni. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia asunnon saaminen kävikin todella helposti, vaikka minulla ei ollutkaan kaikkia tarvittavia papereita. Asukastoimistolla vaan pyysivät toimittamaan paperit seuraavaan viikkoon mennessä. 

Sellainen oli siis Epun matka Jyväskylästä Toursiin. Moni kysyi, miten uskallan yksin matkustaa, mutta en kyllä kohdannut matkallani mitään erityisen pelottavaa. Ainoa mikä harmittaa on se, että joku pirulainen varasti minun matkakaiuttimen. Se ei kyllä ollut mitenkään arvokas, koska sain sen ilmaiseksi samalla kun ostin uuden puhelimen, mutta siltikin :D. Yksin reissaaminen oli kivaa, koska sai itse päättää, minne mennä ja mitä tehdä. Ja hostelleissa tuli myös tutustuttua enemmän muihin reissaajiin. Kyllä välillä tietysti toivoi, että olisi ollut seuraa, mutta suurimmaksi osaksi tykkäsin kyllä kovasti olla itsekseni. Nyt olen kyllä iloinen, että on taas pysyvä kämppä, eikä tartte joka päivä miettiä, missä nukkuisi seuraavan yön. Mutta vähän kyllä kutkuttelisi hypätä junaan ja lähteä tutkailemaan uusia paikkoja.

Huomenna alkaa vihdoin kurssit yliopistolla, mikä tarkoittaa, että olen ensi viikon melko kiireinen. Myös liikuntakurssit alkaa, jee! Sain valita vain kolme kurssia, valitsin vesijumppaa, capoeiraa ja jotain fitness-hommelia :D. Vesijumppa ja capoeira on molemmat maanantaina, joten saattaa olla pikkuisen väsy huomisiltana, kun ottaa huomioon, että en oo urheillu moneen kuukauteen ja yliopistollakin kurssi kestää 4 tuntia.

Pahoittelen tekstin katkonaisuutta ja huonoa suomenkieltäni, mutta netti tökki taas ihan urakalla, ja jouduin kirjoittamaan jotkut pätkät useaan kertaan, koska ne katosivat aina vähän väliä. Opinpahan, etten kirjoita kerralla näin pitkiä jorinoita, vaan pitäydyn lyhyemmissä raporteissa. Ja vaikka Blogger toisin väittääkin, nyt on 20.päivä sunnuntai eikä 18.päivä perjantai. Eli huomenna on maanantai enkä ole hullu :)

Raportoin taas lisää joskus ensi viikolla. A bientôt.

Un tour à Tours

Täällä sitä nyt ollaan, Ranskanmaalla. Toursissa. Tours on n. 140 000 asukkaan kaupunki Ranskan keskellä. Pariisiin pääsee TGV:llä tunnissa ja hitaammalla junalla kahdessa tunnissa. Ihan hyvä sijainti siis. Tours on tunnettu siitä, että täällä puhutaan puhdasta ranskaa, eli siis näillä ei ole mitään kummaa aksenttia. Se on hyvä minulle, sillä ranskaa on vaikea ymmärtää ilman aksenttiakin. Tours oli myös Ranskan pääkaupunki joskus vuonna miekka ja kirves.

Saavuin tänne reilut kaksi viikkoa sitten, mitä ennen hengailin kuukauden Belgiassa ja vähän siellä sun täällä. Kirjoitan siitä ihan oman tekstin joskus myöhemmin. Asun opiskelija-asunnossa melko lähellä keskustaa. Asunto on Ranskan mitta-asteikolla ihan jees :). Tilaa on paljon, huikeat 18 m^2 ja ihan oma kylppärikin mulla on.  Ja keittokomero mikälie. Ruotsin lahja maailmalle, Ikea, löytyy ihan lyhyen bussimatkan päästä, minkä ansiosta tämä kämppä on nyt edes pikkuisen siedettävämmän näköinen. Ei tätä kyllä millään muotoa voi kodikkaaksi sanoa, mutta kelvannee vuodeksi. 

Kaksi viikkoa olen nyt siis pyörinyt täällä. Ne kaksi viikkoa ei ehkä olleet ihan maailman helpoimpia. Olin jo aikaisemmin kuullut huhuja, että ranskalaisilla on ihan oma tapansa hoitaa asioita ja olen nyt parin viikon ajan saanut tutustua tähän erikoiseen tapaan. Pääpiirteissään se menee näin: Ensin menet jonnekin luukulle kysymään asiasta. Sieltä sinut ohjataan toiselle luukulle ja luultavasti vielä kolmannelle, joka on kuitenkin suljettu. Palaat kolmannelle luukulle seuraavana päivänä, ja sinut ohjataan takaisin ensimmäiselle tiskille jne. Saat asian hoidettua vasta sitten, kun kohdalle sattuu avulias ihminen, jolla on hyvä päivä ja joka jaksaa ottaa asiasi hoidettavakseen. Asian luonteesta riippuen prosessiin kuluu aikaa muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Ei ole tietenkään aivan varmaa, että joka paikassa asiat hoidetaan näin hankalasti, mutta kokemukseni mukaan tämä teoria pätee n. 70 % tapauksista. 

Virallisten asioiden hoitamisen lisäksi olen yrittänyt tutustua muihin vaihtareihin aina kun siihen on ollut tilaisuus. Toursissa hoidetaan vaihtarihommatkin eri lailla kuin muualla. Monissa muissa kaupungeissahan on tapana, että vaihtareille järkkäillään monennäköistä ohjelmaa, että ne integroituisivat eivätkä olisi ihan hukassa. Noh, ei meillä nyt mitään semmosta. Kansainvälisten asioiden toimistossa on yksi ukkeli, joka hoitaa meidän Erasmusten asioita, mutta ei siitä nyt kovasti ole ollut apua minkään asian suhteen. Onneksi on Facebook, minkä välityksellä on voitu sopia tapaamisia ym. muiden vaihtereiden kanssa. Muuten se olisikin aika vaikeeta tavata täällä ketään, koska kurssit alkaa milloin alkaa ja mun kanssa samoilla kursseilla on ehkä vaan yksi vaihtari jos sitäkään. Ai niin joo, olihan meillä viime viikolla ranskan "intensiivikurssi", missä pystyi tapaamaan vaihtareita. Siellä tosiaan tutustui moniin ihmisiin. Täällä on tosi paljon saksalaisia ja italialaisia, joitakin espanjalaisia ja englantilaisia, kourallinen muita kansalaisuuksia ja yksi suomalainen :D. Se on ihan jees, tuleepa ainakin puhuttua paljon ranskaa, mutta välillä meinaa pikkuisen mennä hermo jos oot yksin vaikka saksalaisten seurassa ja ne alkaa puhua saksaa keskenään. Pelottaa että vuoden päästä osaan saksaa paremmin kuin ranskaa.

Pahoittelen tätä ensimmäistä tekstiäni, josta tuli sillisalaatti. Olisi varmaan pitänyt aloittaa aikaisemmin blogin kirjoitus, ettei tarvitsisi tiivistää yhteen tekstiin miljoonaa asiaa. Huomasin myös, että olen unohtanut, miten suomea kirjoitetaan. Ehkäpä se palautuu mieleen kun kirjoittelen taas lisää lähipäivinä. Tarkoituksena on kirjoittaa ainakin yksi teksti aiheesta "Näin vuokraat polkupyörän Ranskassa" :D. Nyt suuntana on lääkäri, jonka toivon ratkaisevan jo kuusi viikkoa kestäneen taudin mysteerin. Ei! Se ei ole sikainfluenssaa. Se on vaan yskä. Mutta ärsyttävä sellainen ja tahdon siitä eroon.

Au revoir!