maanantai 19. heinäkuuta 2010

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Alkaa pikkuhiljaa häämöttää au pair ajan loppu ja paluu kotosuomeen. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Toisaalta ei tekis mieli millään lähteä, koska oon tykänny olla täällä todella paljon. Toisaalta lähes kaikki kaverit täältä on jo palailleet kotikonnuilleen, joten kai munkin olis aika. Toisaalta kyllähän mä täältä löytäisin uusia kavereita jos jäisinkin tänne. Toisaalta kai se olis hyvä palata ja vääntää se himskatin gradu ja muut opinnot ja mennä oikeisiin töihiin kerrankin etten joudu velkavankeuteen.

Olen siis palailemassa Suomeen lopullisesti syyskuun alussa (?). Vielä ei oo lentolippua ostettu, koska ei ole tietoa uuden au pairin saapumispäivistä. Eipä sen puoleen kyllä koko uudesta au pairista. Kai se tässä lähipäivinä selviää.

Paluulennon sijaan ostettuna on kuitenkin meno-paluu Suomeen. Ihan kuulkaas gradutapaamista varten lähden siellä piipahtamaan elokuun alussa. (Ajattelin myös että olis näppärää jos sais tota tavaraa roudailla kahdessa erässä, sitä kun on päässy kertymään). Ja ennen Suomen reissua luvassa on junailua Portugalissa ja Espanjassa med ihanainen Laura. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee. Ollaan molemmat vähän sitä mieltä, että puhevälit menee jo sen ensimmäisen junamatkan aikana :D. Eka junamatkahan kestää about sellaset 24 h. Luxemburgista Pariisin kautta Coimbraan, Portugaliin. Jänskää pänskää. Ollaan nyt yritetty Lauran kanssa olla mahdollisimman vähän tekemisissä että jaksais ensi viikolla katella toisen naamaa vähän kauemmin. Hyvin onnistuu...viikonloppuna käväisin tunnin olemassa kotona, muuten tais aika vierähtää Lauralla :D. Ja kaikenlisäks se nukkuu vielä meillä 3 yötä ennen reissua. Ollaan varmaan kypsiä toisiimme jo ennen kuin junaan päästään...



Yritin tässä pohdiskella mitä kummaa onkaan tapahtunut sen Barcelona-reissun jälkeen. Ainakin lähes kaikki tuntemani au pairit on häipyneet Luxemburgista. Sää on ollut ihanan lämmin, on voinut syödä ulkona mämmin :D. Ja muutenkin oon yrittäny vaan nautiskella kesästä. Kesäkuussa eräänä viikonloppuna teimme Lauran kanssa ekskursion Belgiaan. Paikallinen hostimme oli ihan innoissaan ja näytti meille paikkoja niin paljon kuin vain ehdittiin. Hyvin ehdittiinkin lauantain aikana piipahtamaan sekä Brysselissä sekä Liegessä. Brysselissä ehdittiin jopa shoppailla :D. Tehokasta. Liegessä taas oli Fete de la Musique, jossa soitti ihan mukavia bändejä. Sää oli kylmä kuin mikä, ja höhlät suomalaiset ei ollu ihan säänmukaisesti pukeutuneita :).







Belgia-viikonlopun jälkeen oli varmaan taas normi työviikko ja silloin kun Suomessa vietettiin juhannusta, minä babysittasin. Ihan mielelläni kylläkin, sillä sunnuntaiaamuna oli aika suunnata Rock-A-Fieldiin. Se on Luxemburgilainen festari, jossa on aika yllättävän hyviä bändejä. Tänä vuonna parhaimmistoa edusti Prodigy, 30 Seconds to Mars, Gossip, Paramore, Pendulum ym. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Oli hieman kuuma etenkin tällä gootilla joka ihan uhallakin änkesi ittensä mustaan mekkoon :D. No onneksi muistettiin huolehtia aurinkorasvasta nesteytyksestä ja välillä kävin istuskelemassa sellasessa pinkissä laatikossa, jonne aurinko ei paistanu. Se olikin ainoa paikka jossa oli vähän varjoa. Tapasin laatikossa hauskoja belgialaisia, harmi kun en muistanu ottaa niistä kuvaa :). Bänditkin oli oikein hyviä, mutta kuumuus ja auringonpistos ei ihan hirveesti inspannu pogoilemaan eturivissä. Tyydyin siis fiilistelemään hieman taka-alalla, jonne välillä sopi vähän tuulikin.







Rock-A-Fieldin jälkeen oli yksi normaali työviikko, ja kaksi viimeistä viikkoa olen ollut poikien kanssa enemmän, kun pojat on lomalla ja vanhemmat vielä töissä. Ihan leppoista on ollut, ollaan uitu ja käyty leffassa ja leikitty legoilla ja playmobileilla ja tänään opin jopa miten niitä Bionicleseja kootaan ja miten niillä taistellaan. Tietty mun pahikset kuoli aina ekana. Epää. Tämä oliskin sitten viimeinen työviikko tähän erään, jonka jälkeen 3-4 viikkoa lomaa. Portugaliin suunnataan heti lauantaina. Voisin yrittää kirjotella siellä jotain päiväkirjan tynkää että sais kirjotettua blogiin sen reissun. Ja skarpata sen kameroinnin kanssa, oon maailman huonoin.

Semmosta nyt tällä kertaa. Nyt yritän vähän latailla noita kuvia paikasta toiseen, suunnitella reissua, parannella kurkkukipua ja sen semmosta. Toivon todella että tää tauti, joka taas vaihteeks iski, lähtis pois ennen reissua. Varsinkin kun matkavakuutus meni umpeen enkä saanu uutta vaikka kuinka soittelin. Heheh. Kyl se siitä...ça va aller. Muutenhan tää mun elämä on täydellisesti reilassa, rappiolla on hyvä olla ja niin edelleen...

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

I love Barcelona

Rankka lomaviikko vetelee viimeisiään ja huomenna ihana paluu arkeen. Barcelona-reissu oli todellakin parhautta, mutta olipa kyllä ihanaa palata perjantaina väsyneenä omaan sänkyyn. Reissummehan alkoi jo sunnuntai-iltana, kun siirryin bussilla Ullan luokse. Olin jo siinä vaiheessa niin väsynyt, että nukahdin sohvalle kun katsottiin leffaa. Lentokenttäbussi lähti Luxista maanantaiaamuna klo. 02:30 ja perillä Espanjassa olimme kahdeksan jälkeen.

Reissumme starttasi loistavasti jo Frankfurt-Hahnin lentokentällä, kun ennen turvatarkastusta Ulla ilmoittaa jättäneensä lentoliput kotiin :D. Eipä siinä, ne onneksi sai vielä tiskiltä pientä korvausta vastaan. Toinen häslinki oli Gironan lentokentällä Espanjassa, kun tämä höhlä luuli pankkiautomaatin imaisseen pankkikorttinsa. Soitin jo kyseiseen pankkiin jossa kukaan ei tietenkään mitään englantia puhunut. Aikani odotusmusiikkia kuunneltuani luovutin ja päätin soittaa hostellista Nordeaan ja pyytää kuolettamaan korttini. Juuri kun olin puhelimessa sitten sulkemassa korttiani, hoksasin vilkaista rahapussiini, ja siellähän se kortti tönötti ihan oikealla paikallaan :D. Hmmmm...

Huonosti nukutun yön jälkeen päätimme ensimmäisenä suunnata biitsille ottamaan vähän lepiä. Aijai, kylläpä oli ihanaa loikoa auringossa meren rannalla (täpötäydellä biitsillä, kuunnellen ärsyttäviä kaupustelijoita, suu ja bikinit täynnä hiekkaa :)). En onneksi palanut kovin pahasti, kun lotrasin vähän väliä aurinkorasvaa kalpeaan hipiääni. Biitsipäivän päätteeksi kävimme syömässä paellaa ja sitten vain aikaisin nukkumaan. Vai miten se menikään...?

Tiistaiaamuna aikaisin tiemme suuntasi Montjuic-kukkulalle maisemia katselemaan. Melkein kuvittelin näkeväni sieltä ylhäältä Afrikkaan saakka. Taitoimme osan matkasta metrontaipaisella härpäkkeellä ja kävelimme loppumatkan, jotta tulisi hieman reippailua. Iltapäivällä suuntasimme Sandran kanssa ilmaiselle kävelykierrokselle Barri Goticiin. Näillä kierroksilla näkee ja oppii aina niin paljon enemmän, kuin jos vain kävelisi yksin, ja tälläkin kertaa sivistyin uskomattoman paljon, ja opin Barcelonasta sellaisia knoppitietoja, joilla pääsin pätemään jopa paikallisille :). Illalla yritimme Ullan kanssa tutustua Barcelonan yöhön, mutta ilmeisesti etsimme väärästä paikasta ja käveltyämme about miljoona kilometriä päädyimme kämäiseen turistipaikkaan juomaan ylihintaista pahaa sangriaa ja naureskelemaan naapuripöydän hassuille kiinalaisille. Kotimatkalla minut yritettiin ryöstää (tai siis tavarat minun laukusta), mutta onneksi olin vielä sen verran skarppina, että tajusin mitä tapahtuu, ja selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Keskiviikkona oli aika mennä pällistelemään Barcelonan tärkeintä nähtävyyttä, Gaudin suunnittelemaa Sagrada Familiaa. Kyllähän siinä kirkossa ihmettelemistä riitti, siitäkin huolimatta, että se on vielä melko pahasti rakennuksen alla ja rakennustelineet pilaavat näkymää. Katseltiin nähtävyyttä vain ulkoapäin, sillä sisältä pytinki ei kuuleman mukaan ole kovinkaan kummoinen. Iltapäivä jatkui Antoni Gaudin fiiliksissä, kun käppäilimme vielä kyseisen herran suunnitelemaan Parc Guelliin. Sekin oli oikein hieno ja ihmeellinen, mutta olimme jo hieman uupuneita pitkästä kävelymatkasta ja auringonpaahteesta, joten kovin kauaa siellä ei kyennyt pällistelemään. Väsystä huolimatta kävimme illalla vielä ostoksilla ja kokeilimme uudestaan onneamme Barcelonan yössä. Tällä kertaa tutustuimme vahingossa mukaviin espanjalaisiin, joidenka siivellä sitten päädyimme erinäisiin hassuihin paikkoihin :).

Torstaiaamuna palasin hostelliin sentään jo kahdeksalta aamulla, joten ehdin nukkua ruhtinaalliset 3 tuntia ennen kuin meidät potkaistiin pois huoneesta. Eipä siinä muukaan auttanut, kun lähteä biitsille ottamaan päiväunet. Köyhinä reissaajina emme olleet varanneet hostellia viimeiseksi yöksi, vaan olimme aikoneet nukkua lentokentällä. Tulkitsin kuitenkin bussiaikatauluja sen verran huolimattomasti, että myöhästyimme viimeisestä lentekenttäbussista. Eipä siinä muukaan auttanut, kun lähteä vielä illaksi kylille ja suunnata kentälle vasta aamulla. Iltahan osoittautui varsin loistokkaaksi, eikä kenelläkään kyllä olisi vielä tehnyt mieli lähteä kentälle aamukolmelta.

Perjantaipäivä vierähti enemmän tai vähemmän nuokkuessa busseissa, lattioilla ja lentokoneessa. Enpä muista koska viimeksi olisin ollut yhtä väsynyt. Lauantaiaamuna heräsin 17 tunnin yöunilta ja muutama hetki kesti ennen kuin tajusin että missä olen, kuka olen ja mitä on tapahtunut.

Pienistä kommelluksista ja väsymyksestä ja kipeistä jaloista huolimatta viikko oli menestys. Kovasti tekisi mieleni suunnata Barcelonaan uudelleenkin. Ja mielellään niin pian kuin mahdollista. Nyt suuntaan kuitenkin hampaiden pesulle ja sitten unimaailmaan. Huomenna alkaa sellainen superviikko ettei ole ennen nähty. Menen salille joka päivä ja olen reipas ja iloinen ja syön muutakin kuin sipsejä ja valmispastaa (tai sitten en). Kuveja olen liian laiska nyt koneelle lataamaan. Mutta koska on superviikko, voisin pistää erillisen kuvalähetyksen tänne blogiini asap (tai sitten en :)).

Mui mui kaikille ja hyvää yötä!