Ensimmäinen viikko elämää Luxemburgissa takana. Kelailin tänään bussissa istuessani kulunutta kuukautta, ja totesin, että paljon on ehtinyt tapahtua. 4 viikkoa sitten lauantaina heräsin kotoa Suomussalmelta, seuraavana lauantaina Pietarista. Viikko sen jälkeen heräsin Toursista ja eilen täältä Luxemburgista. Monta maata ehdin kiertää ja hyvä niin. Nyt tuntuu taas kivalta kun on oma maja ja ei tarvi enää säilyttää tavaroitaan matkalaukussa. Varmaan juurikin sen takia olen sopeutunut tähän taloon niin nopeasti. Ja on se myös talon väen ansiota, aivan ihania ihmisiä.
Kaikki on sujunut oikein mallikkaasti. Poikien kanssa tullaan hyvin toimeen, vaikka varmasti itse kullakin on ollut kovaa totuttelua toisten tapoihin ja toimintaan. Au pairin työhöni kuuluu siis lähinnä poikien hakeminen koulusta puolenpäivän jälkeen, "ruuan laitto" ja poikien kanssa oleminen iltakuuteen tai seitsemään asti. Eipä siis mitenkään erityisen rankkaa.
Ekalla viikolla en juurikaan tehnyt mitään muuta kuin edellä mainittuja asioita. Vaikka "työpäivä" onkin lyhyt, oli aika väsyttävää, kun kaikki oli uutta ja jännittävää ja olin iltaisin niin poikki, etten jaksanut muuta kun töllöttää koneelta jotain sarjoja. Viikonlopun koittaessa lähdin kuitenkin muiden au pairien kanssa vähän ulkoilemaan. Porukka osoittautui aivan loistavaksi ja lopulta saavuin kotiin nukkumaan seitsemältä aamulla. Asun siis tosiaan sen verran kaukana, että keskustaan menee 20 minsaa bussilla. Bussit kulkee ihan kivasti yleensä puolen tunnin välein, yöllä tunnin välein ja viimeinen bussi yöllä menee puoli neljältä. Puoli neljältä ei kuitenkaan vielä tehnyt mieli kotiin, mutta onneksi baarit oli auki sinne kuuteen asti, että voi mennä myös aamun ensimmäisellä bussilla jos siltä tuntuu :). Lauantaina sama toistui, mutta onneksi sain itseni raahattua viimeiseen yöbussiin, oli nimittäin sen verran väsy. Sunnuntaina käytiin tyttöjen kanssa ihanassa suklaakahvilassa, josta saa ehkä parasta kaakaota mitä oon ikinä juonu, mutta jonka kakku ei ulkonäöstä huolimatta ollutkaan mitenkään kummoista. Hyvä niin, ensi kerralla otan sitten pelkkää kaakaota.
Huomenna lähden heti aamusta tutustumaan uuteen kuntosaliini. Se on kohtuullisen "halpa" (55e/kk) muihin saleihin verrattuna, mutta valitettavasti se on melko kaukana kotoa. Mutta niin on toisaalta kaikki muukin. Jotain kivaa tekemistä täytyy kuitenkin saada, joten ihan mielelläni pulitan tuon summan. Kaikki ei kuitenkaan ole täällä yhtä kallista. Hankin viime viikolla bussikortin, joka maksoi 50 e ja jolla saa vuoden ajan matkustaa kaikissa Luxemburgin junissa ja busseissa. Ei siis mitenkään paha hinta. Ja eihän mulla täällä rahaa kulu oikeastaan muuhun kuin turhanpäiväiseen shoppailuun ja kahvitteluun, joten ehken kuole noin kalliiseen salimaksuun. Ensi viikolla voisin käydä myös kyselemässä jotain ranskan kurssia itselleni. En osaa päättää minne kurssille menisin.
Oon nyt niin pihalla ja väsynyt, etten osaa mitään enää kirjoittaa. Varmaankin lisää raporttia pukkaa taas tulevaisuudessa. Terkkuja Suomeen kaikille. Älkää luovuttako, kyllä sinnekin kevät saapuu kun on saapuakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti