Linnainfluenssa

Nyt iski hypokondria! Olin tänään ranskan tunnilla ja vieressä oleva kaveri oli hirveessä taudissa, yski ja ääni oli käheä ja kuumettakin sillä kuulemma oli. Okkei no itsekin kyllä yskin koko ajan edelleen, mutta kaikki ovat siihen jo tottuneet. Yritin olla hengittämättä sinne suuntaan ja vältin millään muotoa koskemasta mihinkään siihen sen tavaroihin. Mutta sitten tauolla unohdin ja vahingossa tarjosin sille keksin mun keksipakkauksesta. Voi ei! Takuulla on nyt mullaki sikainfluenssa, päätäkin on särkeny iltapäivästä saakka. Voi perhanan perhana. Miten minä muka jostain tentistä pääsen läpi, kun en luennoillekaan pääse. 

Ei mulla oikeastaan sitä tuota pitänyt tänne tulla kertomaan, vaan se, että kävin viikonloppuna vihdoin linnassa (Chambord oli linnan nimi). Ja anteeksi nyt vain, ei se edes ollut niin kovin hieno vaikka kaikki hehkuttaa, että oi kun on kaunista ja blaa blaa blaa. Eihän se rumakaan millään muotoa ollut, mutta ei siellä ollut oikein mitään nähtävää ja sisällä oli pirun kylmä, mieluummin hengailin ulkona, vaikka vettä satoikin. Audioguidekin oli tylsä kuin mikä. Hohhoijaa. Luxemburgin linna oli NIIIIN paljon hienompi. Ai niin ja kävinhän minä Villandryssa joskus aikaisemmin, mutta oli niin kaunis päivä, ettei jaksanut  raahautua linnaan asti sisälle, vaan hengailin puutarhassa ja söin viinirypäleitä :D

Ylemmät kuvat on siis Villandrysta, jossa kävin joku aika sitten. Alempi todistaa, että kävin oikeasti Chambordissa, vaikka jossain parvekkeella viluissani hengailinkin. Ei varmaan kovin hyvin tuosta kuvasta saa selvää, mutta olen aivan ihastunut uuteen violettiin syystakkiini :)

Hauskinta linnareissussa oli se, että tämäkin bussikuski oli ihan hukassa. En tiedä onko tämä yleinen ongelma Ranskassa, mutta ei sillä ollut mitään käsitystä missä mentiin ja kierreltiin ympäriinsä etsimässä oikeaa reittiä. Ei se haittaa, maisemat oli kivoja (kivempia kuin itse linna) ja tykkään istua bussissa.

Kävin tänään asukastoimistolla moikkaamassa yrmyä tätiä. Kävin siis ilmoittamassa, että lähdenkin jo joulukuussa kesäkuun sijasta. Pelkäsin, että luvassa ei välttämättä ole maailman hauskin keskustelu, joten tsemppasin itseäni koko matkan pihan poikki, viritin kasvoilleni valtavan hymyn ja perille päästyäni esitin mahtavalla ranskankielellä asiani. Ja ihme tapahtui, yrmy täti hymyili takaisin :D Ja päivä pelastui. Lisäksi sain vihdoin piilarini Suomesta, nyt näen taas paremmin. Ja kävin ostamassa torilta ihania tuoreita hedelmiä ja porkkanoita. Nams nams.  

Hahah, ja aiheutin hämmennystä ranskan tunnilla kertomalla, että Suomessa syödään poroa. Reaktiot on aina yhtä hauskoja. " Ai joulupukin poroa!!??" No just sitä, että repikää siitä. Äiti, jos meillä on enää pakastimessa poroa niin sitä sitten joulupöytään kinkun sijasta. Haluan nauttia joulusta oikein kunnolla syömällä sen ilkeän joulupukin poron. Eipähän pääse ensi jouluna säikyttelemään maailman lapsia tunkemalla savupiipusta sisään.

Juu ei tässä muuta tällä kertaa. Voisin käydä huomisten kielioppitehtävien kimppuun. Bonne nuit! 

Parhaat ideat syntyy aamuyön pikkutunneilla

Jaahas. Pitää kai tännekin kirjoitella jotain. Jos vaikka sais vaihtoraportin korvattua blogia kirjoittamalla. Suurin osa mitä oon täällä puuhannu on kyllä blogiin kelpaamatonta materiaalia, joten yritän nyt hieman kaunistella asioita :).

Alkoi tosissaan sen verran nyppiä tuo paikallinen yliopisto, että olin jo miettimässä palaavani takaisin Suomeen jos ei ala systeemit muuttua paremmaksi. Yksi yö sitten katselin työkkärin sivuilta ilmoituksia ja silmään pisti ilmoitus, jossa haettiin au pairia Luxemburgiin. Oih, Luxemburg unelmieni kaupunki, jossa kaikki on niin kaunista ja roskikset ihanasti maan alla :D.

Ajattelin notta voisihan tuota laittaa viestiä sinnepäin. Että luultavasti sinne on sata muutakin hakijaa. Kirjoitin yöllä pikku sepustuksen, en edes mitään kunnollista hakemusta. Seuraavana päivänä sain mailin, että "Ole kuulolla, soitamme sulle lähiaikoina". Jaiks, löpisin sitten puhelimessa jotain hassua Kaenuun murteella (olen unohtanut, kuinka puhutaan normaalia suomea). Perheen äiti vaikutti tosi mukavalta. Ja kaiken lisäksi hän oli Oulusta kotoisin ja oli ollut Ylä-Kainuussa kesätöissä! Ei voi olla. Itsekin olin siellä joskus yläasteella jotain tyhmiä "Varokaa heikkoja jäitä"- juttuja kirjoittelemassa ja galluppia tekemässä :D. Puhuin myös perheen isän kanssa. Vähän tökki puhua puhelimessa ranskaa skottilaisen kanssa, mutta ihan hyvin se meni. Niin ja puhelun lopuksi sanottiin, että jos tosiaan haluan sinne tulla niin olen tervetullut. Pesti olis auki heti tammikuun alusta.

Olen nyt sitten ihan tosissaan sinne lähdössä, koska vaikka tää paikka onkin kiva, ei tästä ehkä kuitenkaan saa irti niin paljoa kuin haluaisi. Kurssit yliopistolla on aika hyödyttömiä, kun nää tosiaan opiskelee neljäntenä vuotena samoja juttuja kuin Suomessa ekana ja tokana vuotena. Ja vaikka kavereita riittäis joka sormelle ja varpaalle, ei mulla totta puhuen tule tätä kauheasti ikävä. Ehkä eniten harmittaa se, ettei ehkä tule opittua ranskaa niin hyvin kuin olis mahdollista. Mutta kyllähän Luxemburgissakin puhutaan ranskaa, pitää sit sieltä etsiä joku porukka jonka kanssa puhua ranskaa.

Nyt alkaa sitten taas samanmoinen paperisota mikä oli hetki sitten tänne tullessa. Voin kuvitella, ettei oo ihan helppoa irtisanoa vuokrasopimusta, jonka oon tehny kesäkuun loppuun saakka. Ja pitää palauttaa mun rakas keltainen fillari jo nyt, vaikka maksoin sen jo vuodeksi. Mietin kyllä oliskohan mahdollista ottaa se mukaan Luxemburgiin, ja käydä palauttamassa keväällä :D. Mutta eipä ne luxusihmiset siellä Luxusmäellä taida millään fillareilla kulkea. Mut varmaan hakattais :D. Samaten kaikki pankki- ja nettisopimukset on tehty kesäkuuhun asti. Pankkitili ei niin kauheesti maksa, sen voisin pitää auki ihan siltä varalta jos tulisin kesäksi Disneylandiin töihin. Nettiliittymän ajattelin myydä jollekin vähän halvemmalla, jos se vaan käytännössä on mahdollista. Tää on siis langaton netti, joten luulen, että mistä tahansa asunnosta voi kirjautua mun tunnuksilla sisään. Olen kyllä unohtanut tunnukset, mutta kai ne jostain saa selville.

Yääh, ja yliopistolle pitää sumplia hommat. En ole muistanut lähettää Jyväskylän lipastolle minkäänlaista lappusta, että mitä kursseja täällä duunailen. Enkä ole kyllä muistanut edes paikallisille kursseille vielä ilmoittautua. Toivon nyt kovasti, että saisin jollain ihmeen kaupalla kaikki kurssit läpi, niin voisin hyvillä mielin nostaa opintotukea keväälläkin, vaikka en opiskelekaan.

Hmph, en nyt oikein edes muista mitä oon puuhaillu täällä viime aikoina muuta kuin yrittänyt löytää keinoja miten päästä pois :D. Haha, ei tää nyt oikeesti oo niin kauhee paikka kuin annan ymmärtää. Kaupunki on ihan tosi kaunis ja ihmiset mukavia, mutta jotenkin en nyt vaan tunne kovinkaan kuuluvani tänne. Ei sillä että sen enempää varmaan kuuluisin Luxemburgiinkaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä ennen kuin kokeilee. Mulla on ollu ihan tosi vähän kursseja yliopistolla, tälläkin viikolla vaan 8 tuntia ranskaa. Yleensä nukun puolille päivin, päivisin hengailen jossain kuntosalilla tai kaupungilla ja iltaisin istuskelen kavereilla tai kuppiloissa. Ja leffassa käynti on niin halpaa, että minusta on tullut ihan suurkuluttaja. Ihan rentoa elämää siis. Huomenna pitää herätä aikaisin aamulla. Lähdetään katsomaan jotain linnaa. En kyllä jaksa olla kauheen kiinnostunu näistä linnareissuista, mutta kaippa sitä pitää edes muutamassa vierailla ennen lähtöä. Ensi viikonloppuna lähden sit moikkaa Hillaa Bordeauxiin. Albiinkin oli tarkoitus mennä poikia moikkaamaan, mutta se reissu saattaa nyt vähän lykkääntyä, kun menen ehkä siellä Luxemburgissa käymään seuraavana viikonloppuna.

Ai niin. Tänään löysin vihdoin ruokaa! En tajua miten en oo sitä aiemmin nähny, mutta ihan tossa parin minuutin kävelyn päässä on ihana hippikauppa, josta löytyi soijarouhetta ja soikasuikaletta ja kaikenmaailman papuja ja siemeniä ja kaikkea mitä kuvitella voi. Nam nam. Ostin vain kaksi pussia soijamömmöjä, kun laukku oli täynnä kirjoja, mutta menen takuulla sinne uudestaan ensi viikolla. Ja teinkin jo ekan soijasuikaleruokahärpäkkeen. Ei kyllä ollu erityisen maukasta kun maustevalikoima on niin köyhä, mutta silti olin iloinen :).

Tämmösiä kuulumisia tällä kertaa. Pahoittelen, etten voinut kirjoittaa mitään jänskää seikkailua. Mutta eiköhän sellaisiakin vielä saada aikaan tässä syksyn mittaan. Terkkuja Suomeen kaikille mussuille.

Ja äiti! Jos kerta palkkasit oikeesti jonkun ihmisen asentamaan sulle skypen, niin etköhän voisi joskus sitten käyttääkin sitä :D.

Ilma on kauniimpi kuin aikoihin, miksi itkisin...

En osaa päättää mitä kirjoittaisin. On taas tapahtunu niin paljon (ainakin mun pään sisällä), mutta en tiedä mitkä asiat olisi hyvä pitää omana tietonaan ja mitkä jakaa teille kaikille. Noh, Suomessa tapahtui kaikkea paskaa, ja luulis, että olen nyt ihan hajalla, mutta oikeastaan alan koko ajan enemmän ja enemmän viihtyä täällä. 

Suurin syy viihtymiseeni on se, että tutustuin ihan mahtaviin ihmisiin viime viikolla. Yliopisto siis järkkäs kaikille halukkaille oman ranskalaisen kaverin. Osalla vaihtareista tämä ranskalainen ei kuitenkaan ollut erityisen kiinnostunut tekemään mitään eikä välttämättä edes tapaamaan. Mulla kävi kuitenkin loistava tuuri. Tää mun kaiffari on joku maailman ystävällisin ja mukavin tyyppi. Se oli itse viime vuonna Kanadassa vaihdossa ja oli tutustunu joihinkin pohjoismaalaisiin ihmisiin ja nyt se oli ihan innoissaan kun sai kaverin Suomesta :D. Tutustuin aluksi siihen ja myhemmin myös sen kavereihin. Ihan loistavaa porukkaa koko sakki ja kaikki oli niin outoa, kun ne osasikin puhua englantia ja pystyi jopa puhumaan ihan oikeesti monenlaisista asioista eikä pelkästään säästä niinkuin monesti käy minun ranskantaidoillani :D. Usein ranskalaisista saa kuvan, ettei niitä oikein kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, mutta tässä porukassa se ei onneksi todellakaan pitänyt paikkaansa. 

Toursissa on myös eräs yhdistys, joka yhdistää ranskalaisia perheitä ja ulkomaalaisia opiskelijoita. Sunnuntaina sitten tapasin oman perheeni. Perheeseen kuului isä, äiti ja kolme lasta (12-, 9- ja 3-vuotiaat). He kutsuivat minut ja erään italialaisen vaihtarin kotiinsa. Oli hauskaa tutustua ihan oikeaan ranskalaiseen elämään. Parasta oli ehkä puhua sen pikkuisen 3-vuotiaan kanssa :D. Opin monia uusia sanoja. Syötiin omenapiirakkaa ja suklaakakkua. Nams. Muuten kaikki meni ihan loistavasti, mutta sitten tapahtui eräs juttu, joka on todella häirinnyt minua siitä saakka. Nimittäin tää perheen äiti löi poikaansa. Ei siis mitenkään kovaa, mutta silleen pienesti läpsäytti. Olen huomannut kaupassa käydessäni, että monet vanhemmat lyövät lapsiaan kun ne ei tottele, mutta luulin, että tää ilmiö on vaan täällä mun lähiössä, joka on kai kaupungin köyhimpiä. Mutta ei, tämä minun perheeni oli kuitenkin ihan korkeastikoulutettu ja ihan keskituloinen, joten siitä ei ollukaan kyse. Ilmeisesti siis ihan yleinen kasvatusmetodi Ranskassa (?). Mutta jotenkin se jäi vaivaamaan, koska Suomessahan moinen on kiellettyä, enkä todellakaan ole usein nähnyt lapsia julkisesti lyötävän ja jos olen nähnyt niin olen varmaan sanonut asiasta vanhemmalle. Ekan kerran kun kaupassa näin yhden äidin lyövän lastaan, meinasin mennä räyhäämään sille, että mitä vittua, mutta sitten muistin, ettei kielitaitoni ehkä riitä moiseen :D. Sittemmin oon huomannu, että se onkin ihan normaalia. 

Jotta sellaista tänne tällä kertaa. Tällä viikolla on vapaa viikko. Psykan kursseja ei siis ole, ainoastaan muutama ranskan kurssi. Aloitin vapaaviikon vesijumpalla ja kämpän siivoamisella. En ole oikein jaksanut/viitsinyt ostaa kunnollisia siivousvälineitä, joten siivoustuokiossa sai käyttää luovuuttaan. Nyt en enää tukehdu pölyyn. Nyt voisin hakea kaupasta sapuskaa ja illalla onkin cappis-treenit, jee!