Koomailua

Lauantaina käväisin tosiaan Saksassa ostoksilla. Kaverit perui, mutta ajattelin että lähden kuitenkin vaikka yksin. Kävi kuitenkin hyvä munkki. En jaksanut perjantai-iltana lähteä viihteelle, koska ajattelin että parempi yskiä keuhkot omalle lattialle kuin baarin lattialle. Roikuin sit netissä ja yhtäkkiä yks random ruotsalainen auppari alkoi mulle feisbuukissa jutteleen. Kysäisin siltä lähteeks se messiin ja se oli että tottakai. Sit se oli vielä kysynyt host-äidiltään ja se olikin juuri sattumalta menossa itsekin Trieriin, niin pääsinpä siinä sit samalla ilmaiseksi sinne ja takas. Ei hullumpaa.

Trier oli ihan kiva paikka. Tosin en siihen kyllä tällä reissulla muuten tutustunut kuin shoppailumielessä. Joka toinen kauppa oli kenkäkauppa. Kaupat oli tosiaan ihan eri luokkaa kuin täällä Luxin keskustassa. Paljon sellasia nuorisovaatteita ja ehkä myös vähän (liiankin) halpiskauppoja. Kovin paljoa ei kyllä mukaan tarttunut. Yhdet kengät (joista ei kyllä ole mitään hajua minkä kanssa niitä käyttäisi), pari tunikaa ja jotain pientä asustehärpäkettä. Olin jotenkin koko päivän vähän pihalle, johtuiskohan tästä taudista. Aloin nimittäin aina vahingossa juttelemaan suomeksi tälle ruotsalaistytölle. Jotenkin se vaan näytti kovin suomalaiselta ja koska kaikki ympärillä puhui saksaa ja se oli ainoa, jonka kanssa kykenin kommunikoimaan, oletin koko ajan että sehän on sit suomalainen. No ei ollu.

Lauantai-iltana juhlistettiin vielä kaverin synttäreitä. Ihan ihmeellisen vähän rahaa täällä kyllä kuluu noihin illanviettoihin yleensä, mutta parempi niin :). Ilta oli oikein mainio ja pääsin hyvin yöbussilla kotiin. Toisilla loppuilta ei valitettavasti mennyt ihan niin nappiin.

Tää päivä ei sit ollut mikään maailman hehkein. Näin pahoja unia ja olin huonolla tuulella jo herätessäni. Kaverit perui kaikki suunnitelmat, mikä ei yhtään auttanu mun oloa. Onneksi sain itseni raahattua leppoisalle päiväkävelylle. Kävin vähän tutkailemassa tätä meidän kylää. Tää on kyl tosi sympaattinen kylä ja ihan mielettömän kaunis (ainakin silloin kun ei sada vettä). Käännyin pääkadulta jonnekin pienemmälle kadulle ja yhdessä pihassa oli hevosia, jolloin totesin että landella ollaan :). Joku tyyppi väitti, että täällä olisi muka jossain suklaakauppa, joten sitä yritin metsästää, mutta ei kyllä löytynyt. Taitaa olla tyyppi erehtynyt kylästä.

Kävelyn jälkeen olinkin jo vähän paremmalla tuulella. Kattelin leffaa ja juttelin vähän äipän ja kavereiden kanssa. Nyt taitaa lähteä toinen leffa käyntiin.

Oikeastaan odotan jo innolla ensi viikkoa ja poikien kanssa touhuilua, kun oli niin tylsä viikonloppu. Ja touhuillessa viikko menee niin nopeesti, että kohta huomaankin olevani Suomessa ystävänpäiväkahveilla. Jei :)!

(Kamera on edelleen nurkassa. Lupaan, että huomenna alan kantamaan sitä mukanani, niin seuraavaan merkintään on sitten kuviakin luvassa)