Uusi elämä

Hiphei! Kaksi viikkoa elämää Luxemburgissa takana. Kaikki hyvin. Toinen viikko vierähti vieläkin nopeammin kuin ensimmäinen, ihan pelottaa jos tahti vielä tästä kiihtyy. Oli jo paljon helpompaa, kun oli oppinut ainakin jollain tasolla maan ja talon tavoille. Osaan jo käyttää bussia sen verran, että pääsen helposti keskustaan ja salille. Eipä mulla muualle yleensä tarvikaan päästä.

Ostin jäsenyyden ihanalle salille ja yritän nyt ryhdistäytyä siellä käymisessä. Viime viikolla oli niin rankka aloitus, että jalat oli hajalla loppuviikon, enkä siis kovinkaan paljoa nokkaani näyttänyt salilla. Lisäksi viime viikonloppuna tuli sen verran univajetta, että koko viikon olisi tehnyt mieli vain nukkua. Huono puoli tuossa salissa on se, että jos aion sinne aamulla mennä ennen kuin haen pojat koulusta, joudun heräämään about. 7.30 - 8.00, jotta ehtisin, koska bussilla sinne koröttelee lähes tunnin. Yritän tässä nyt hiljalleen kääntää unirytmiä enemmän tähän tehoyhteiskuntaan sopivaksi, jotta ehtisin vapaa-ajallani tehdä muutakin kuin nukkua.

Kävin viime viikolla myös ilmoittautumassa ranskan kurssille. Se alkaa helmikuun 1. päivä ja kestää jonnekin heinäkuuhun (?). Ilmeisesti sinne asti sit ainakin täällä hengaan. Toisaalta mitäs minä Suomeen yhtään sen aikaisemmin tulisinkaan, koska eihän mulla ole asuntoakaan. Ja eipä paljon nappaa tulla kesäksi tekemään jotain kakkaduunia.

Eipäs tässä sit kovin isoja ole ehtinyt tapahtumaan viikon aikana. Olen shoppaillut vähän turhan paljon. Perjantaina käytiin tyttöjen kanssa vähän ulkona. Olin suuntaamassa yöllä kohti viimeistä yöbussia, mutta pahaksi onnekseni eksyin ja missasin bussin. En jaksanut lähteä takaisin baariin eikä mäkkikään ollut auki,  enkä todellakaan halunnut odotella 2,5 tuntia aamun ensimmäistä bussia, joten ajelin sitten herroiksi taksilla himaan. Eipä edes tullut kalliiksi! Kompensoin tätä tyhmyröintiäni jäämällä lauantai-iltana suosiolla kotiin. Ja se oli hyvä idea se. Nukuin makeat 10 tunnin yöunet ja nyt olen toivottavasti ensi viikon virtaa täynnä. 

Jaa niin, helmikuussa minulla on viikon loma jolloin ajattelin piipahtaa mutkan Suomessa. Silloin joululomalla kun ei valitettavasti ehtinyt nähdä kavereita paljon ketään, joten jospa nyt. Olen siis Suomessa 14. - 21.2. Nähdään silloin!

Elämässä pitää olla Luxusta

Ensimmäinen viikko elämää Luxemburgissa takana. Kelailin tänään bussissa istuessani kulunutta kuukautta, ja totesin, että paljon on ehtinyt tapahtua. 4 viikkoa sitten lauantaina heräsin kotoa Suomussalmelta, seuraavana lauantaina Pietarista. Viikko sen jälkeen heräsin Toursista ja eilen täältä Luxemburgista. Monta maata ehdin kiertää ja hyvä niin. Nyt tuntuu taas kivalta kun on oma maja ja ei tarvi enää säilyttää tavaroitaan matkalaukussa. Varmaan juurikin sen takia olen sopeutunut tähän taloon niin nopeasti. Ja on se myös talon väen ansiota, aivan ihania ihmisiä.

Kaikki on sujunut oikein mallikkaasti. Poikien kanssa tullaan hyvin toimeen, vaikka varmasti itse kullakin on ollut kovaa totuttelua toisten tapoihin ja toimintaan. Au pairin työhöni kuuluu siis lähinnä poikien hakeminen koulusta puolenpäivän jälkeen, "ruuan laitto" ja poikien kanssa oleminen iltakuuteen tai seitsemään asti. Eipä siis mitenkään erityisen rankkaa. 

Ekalla viikolla en juurikaan tehnyt mitään muuta kuin edellä mainittuja asioita. Vaikka "työpäivä" onkin lyhyt, oli aika väsyttävää, kun kaikki oli uutta ja jännittävää ja olin iltaisin niin poikki, etten jaksanut muuta kun töllöttää koneelta jotain sarjoja. Viikonlopun koittaessa lähdin kuitenkin muiden au pairien kanssa vähän ulkoilemaan. Porukka osoittautui aivan loistavaksi ja lopulta saavuin kotiin nukkumaan seitsemältä aamulla. Asun siis tosiaan sen verran kaukana, että keskustaan menee 20 minsaa bussilla. Bussit kulkee ihan kivasti yleensä puolen tunnin välein, yöllä tunnin välein ja viimeinen bussi yöllä menee puoli neljältä. Puoli neljältä ei kuitenkaan vielä tehnyt mieli kotiin, mutta onneksi baarit oli auki sinne kuuteen asti, että voi mennä myös aamun ensimmäisellä bussilla jos siltä tuntuu :). Lauantaina sama toistui, mutta onneksi sain itseni raahattua viimeiseen yöbussiin, oli nimittäin sen verran väsy. Sunnuntaina käytiin tyttöjen kanssa ihanassa suklaakahvilassa, josta saa ehkä parasta kaakaota mitä oon ikinä juonu, mutta jonka kakku ei ulkonäöstä huolimatta ollutkaan mitenkään kummoista. Hyvä niin, ensi kerralla otan sitten pelkkää kaakaota.

Huomenna lähden heti aamusta tutustumaan uuteen kuntosaliini. Se on kohtuullisen "halpa" (55e/kk) muihin saleihin verrattuna, mutta valitettavasti se on melko kaukana kotoa. Mutta niin on toisaalta kaikki muukin. Jotain kivaa tekemistä täytyy kuitenkin saada, joten ihan mielelläni pulitan tuon summan. Kaikki ei kuitenkaan ole täällä yhtä kallista. Hankin viime viikolla bussikortin, joka maksoi 50 e ja jolla saa vuoden ajan matkustaa kaikissa Luxemburgin junissa ja busseissa. Ei siis mitenkään paha hinta. Ja eihän mulla täällä rahaa kulu oikeastaan muuhun kuin turhanpäiväiseen shoppailuun ja kahvitteluun, joten ehken kuole noin kalliiseen salimaksuun. Ensi viikolla voisin käydä myös kyselemässä jotain ranskan kurssia itselleni. En osaa päättää minne kurssille menisin.

Oon nyt niin pihalla ja väsynyt, etten osaa mitään enää kirjoittaa. Varmaankin lisää raporttia pukkaa taas tulevaisuudessa. Terkkuja Suomeen kaikille. Älkää luovuttako, kyllä sinnekin kevät saapuu kun on saapuakseen.

Olen iloinen suomalainen loinen

Paljon ehti tapahtua tässä muutaman viimeisen viikon aikana. Kun ensilumi satoi Toursiin, minä sanoin heipat ja lensin takaisin Suomen kamaralle. Suomi oli kiva mutta kovin kylmä. Ekan päivän olin ihan äimistynyt, kun kaikki puhuivatkin suomea ja ihmiset oli ihan outoja. Enpä yhtään ihmettele, kuka nyt jaksais olla aina hymy pyllyssä kun valoa riittää vain muutaman päivän tunnissa. Kyllähän siinä synkistyy.

Aluksi vietin ihanan viikonlopun Ninan luona. Käytiin vähän Kharmassakin sheikkaamassa. Hassua oli :). Viikko Kainuussa jumalan selän takana oli aikamoisen rentouttava. Unirytmi keikahti päälaelleen, ja silleen se nyt varmaan vielä jonkun aikaa pysyykin. Kunhan vain ylihuomenna pystyisi tenttiin heräämään.

Viikko suklaan mättöä Sumilla riitti mainiosti, ja lähdin innosta puhkuen valloittamaan uutta maata. Hyvin suunniteltu (?) reissu Pietariin sai alkaa. Sain vääntäydyttyä tiistaiksi Parikkalaan (en aiemmin edes tiennyt että moinen paikkakunta on olemassa) ja sieltä minut noudettiin ylellisesti Ladalla. Lada osoittautui oikein passeliksi menopeliksi ja sillä köröteltiin sitten Pietariin saakka. Rajamuodollisuudet ihmetyttivät minua kovasti. Jälkeenpäin matkakumppanini piikittelivät, kun olin kysynyt ainakin kymmenen kertaa: "Joko tää oli viimeinen paikka missä tarvii näyttää passia".

Onnellisesti päästiin Pietariin. Oli muuten ihan sikakylmä ja lunta oli kaduilla mielettömän isoissa kinoksissa. En päässyt ihan selvyyteen, että oliko nyt vaan satanu poikkeuksellisen paljon lunta vai jätetäänkö ne aina vain kaduille lojumaan ja kesää odottelemaan. Ilmeisesti oli kuitenkin poikkeustilanne eikä niitä vain ehditty ajamaan tarpeeksi nopeasti pois.

Unirytmistä johtuen ei kovin paljoa nähtävyyksiä ehditty Pietarissa kiertämään. Eremitaasissa tietysti pyörähdettiin. Ja alakerran naminami sushibaari tuli kyllä tutuksi, mutta se ei (vielä) liene mikään nähtävyys :). Oli tosi muksaa olla uudessa kaupungissa (ja varsinkin Venäjällä) sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunsivat kaupungin hyvin ja puhuivat jopa paikallista kieltäkin. Esim. kaupassa olisi voinut mennä sormi suuhun, kun niitä tavaroita ei saanutkaan itse valittua hyllystä vaan niitä piti kysyä tiskin takaa. 

Uuden vuoden juhlat oli hassunhauskat. Ihmetyyppejä riitti joka puolella. Aamuyöllä omat juhlat alkoi vähän hiipua, joten siirryimme yläkertaan jatkoille. Juotavaa riitti ja toiset saattoivat ottaa hieman vodkaa. Minähän en koskaan. Sitten aamulla yhdeksältä nukkumaan ja illalla heräilin sopivasti kuuden maissa, kun meidät kutsuttiin saunomaan jonnekin kaupungin laitamille. Sinne mentiin, pojat saunoi, katseltiin vähän venäläistä leffaa (ilman mitään tekstityksiä tietenkin) etc. Rentoa chillailua. Viimeisenä iltana käytiin luistelemassa, moikkaamassa porukoita ja syömässä hapankaalia ja blinejä ja illalla yritettiin vielä vähän Pietarin yöelämään. Oltiin kuitenkin sen verran myöhään liikenteessä, että pääsymaksut olisivat olleet turhan suuret, joten tyydyttiin istuksimaan eräässä kuppilassa. Ehkä hyvä näin.  

Mukava kaupunki ja maa ainakin tämän reissun perusteella. Harmi kun on tää venäjän kielen taito olematon, niin ei oikein yksin tule sinne reissuun lähdettyä. Mutta ehkäpä tuolla porukalla vielä uudestaankin voisi mennä. Siitä huolimatta, että minua kovasti yritettiin aivopestä perussuomalaiseksi:D. En muka Suomea tarpeeksi arvosta, ja pah!

Sunnuntaina alkoi sitten pitkä "kotimatka". Eihän mulla nyt oikeastaan mitään kotia ole, mutta paikkaa vaihdoin kuitenkin. Junalla mentiin ensin Lappeenrantaan, jossa olin yötä. Junaan otettiin evääksi vielä viimeiset Sushilandin sapuskat. Aamulla sitten suuntasin Helsingin lentokentälle. Onneksi hyppäsi junasta jo Tikkurilassa ja jatkoin matkaa bussilla, koska päärautatieasemalla oli kai joku juna ajanut seinään ja kaaos oli koko maassa. Lentokentällä sitten todistettiin, että ahneella on p***ainen loppu. Olin taas hamstrannut laukun täyteen tavaraa, kun ajattelin, ettei siitä ylipainosta oo ennenkään sakotettu. Noh, nyt rytkäyttivät 55 e:n lisämaksun. Haistakaahan kakka, en enää lennä BlueOnen rupukoneilla. 

Pariisissa alkoi pelottaa, etten ehdikään junaan, kun matkalaukut tulivat myöhässä ja junamatka keskustaan tuntui ikuisuudelta. Lisäksi kämmäilin metrossa ihan kympillä tuon jättilaukkuni kanssa. Hämmästyin pariisilaisten ystävällisyydestä, kun joka portaissa onnekseni jostain ilmestyi joku herrasmies, joka tarjoutui kantamaan laukkuni. Juu, olis varmaan pitäny pelätä, että joku sen varastaa, mutta epäilen, että tuskin kovin moni tollasen 30 kg:n laukun kanssa kovin nopeasti pakenee :D. Lopulta saavuin juna-asemalle 18.20 kun junan lähtöaika olisi ollut 18.05. Perinteisesti juna oli kuitenkin myöhässä, ja ehdin vielä ostaa patongin matkaan ennen junan lähtöä. Illalla ajelin vielä herroiksi taksilla kämpille, kun ei paljoa napannut odotella mahdollisia busseja. Sitä paitsi rahaa oli kulunut jo sen verran paljon, ettei taksimatka enää paljon kirpaissut.

Nyt loisin Toursissa täällä ranskisten kommuunissa. Ihan mukavaa on. Heti eilen syöttivät minulle jotain perinteistä kuninkaiden kakkua, jota täällä syödään aina tammikuussa. Minun palasesta löytyi sisältä joku muovinen lehmä, joten minut kruunattiin kuningattareksi ja sain kruununkin päähäni. Saa nähdä kuka löytää ötökän tän päivän kakusta.

Muuten onkin ollut melko tylsää. Olen yrittänyt kovasti päntätä loppuviikon tentteihin, mutta ei se näin univelkaisena tunnu onnistuvan. Lisäksi täällä sisällä on niin kylmä, että on pakko lukea peiton alla, ja sekös houkuttelee unten maille helposti. Äsken pojilla välähti päässä kirkas hehkulamppu ja ne päättivät vuorata yhden kämppiksen huoneen joillain mainosesitteillä. Tylsistyneenä päätin auttaa, ja hienohan siitä tuli :D. Nyt odotellaan että kyseinen asukas tulee korista pelaamasta, että saadaan kunnon naurut. Vuorattiin kaikki lattiat ja seinät niillä mainoksilla ja laitettiin niitä myös suihkuun, vaatekaappiin, lakanoihin, läppärin väliin ym. Kaikki tämä oli seurausta siitä, kun se oli joskus mainoksia jakaessaan jättänyt yhden mainoksen myös näiden muiden poikien huoneeseen.

En oo jaksanu juurikaan ottaa kuvia, joten niitä ei nyt heru. Pitäisi varmaankin joskus ryhdistäytyä tämän kuvailun suhteen. Ehkä sitten uudessa maassa ja elämässä. Loisin nyt täällä vielä muutaman päivän ja lauantaina on suuntana Luxemburg. Sitä odotellessa.