Kirjoitustahti senkuin kiihtyy. Nyt kirjoittelen tässä kynsilakkaa kuivatellessa, ja illan kemuja odotellessa. Tänäänpä olikin hassunhauska päivä. Oli viimeinen tentti. Oikeasti niitä olisi ollut kaksi, mutta jätin toisen väliin, kun en ehtinyt lukea ja aihekaan ei kiinnostanut tipan tippaa ja ei oo niin väliä jos muutama piste jääkin saamatta. Tentissä meni kyllä pikkuisen kissat ja koirat sekaisin. Sekoitin kaksi asiaa ihan totaalisesti keskenään ja kirjoitin vähän aiheen vierestä. Suomeksi oisin osannu, mutku ranskaksi ei nyt oikein irronnu. Muutenkin oli välillä vähän hankala tehdä noita tenttejä, kun piti yrittää muistella aina sanatarkasti mitä opettaja oli sanonut tai mitä muistiinpanoissa luki, kun ei osannut muotoilla ajatuksiaan omin sanoin, vaikka idean olisikin luennolla ymmärtänyt.
Tentistä lähtiessäni tapahtui jotain ihmeellistä. Satoi nimittäin lunta. Se on kuulkaas todella harvinaista, että täällä sataa lunta, ei edes joka talvi. Lunta satoi ainakin 2 senttiä, ja siitäkös Tours meni paniikkiin. Kävin palauttamassa fillarin liikkeeseen josta olin sen vuokrannut ja hoitelin lipastolla joitain asioita. Ja itse pääsin vielä bussilla ihan kohtuullisesti kotiin, vaikka se olikin hidasta ja ahdasta, kun kukaan ei halunnut liukastella lumessa. Mutta kaverit kertoi, että illemmalla koko bussiliikenne oli menny jumiin. En voi käsittää että miksi, ei kai kahden sentin lumikerros niin voi haitata. Mutta busseja ei vaan tullut enää. Eräskin brittityttö oli joutunut ottamaan taksin kotiin (20e), kun ei ollut halunnut korkkareissa kipsutella 10 kilometriä :D.
Hesarin sivuilta luin, että lentokoneliikenne oli myöskin takkuillut. Ja myös Suomeen menevät koneet oli olleet jotain 2 h myöhässä. Toivon, että huomenna kaikki olisi taas reilassa. Tosin ei kahden tunnin myöhässä olo vielä haittaisi, mutta jos yhtään enemmän, niin tulee ikävä yö Helsinki-Vantaan lentokentällä. Pitäisköhän ottaa varalta makuupussi mukaan? Olisi myös mukavaa päästä rautatieasemalle bussilla aamulla, kun Sesse painaa varmaan reilut 20 kiloa eikä huvittaisi sitä kannella ympäriinsä. Pelottaa hieman, että tämä on Sessen viimeinen matka. Se raukka kun on viime reissuillaan kokenut kovia, ja lohkeamia on vähän siellä sun täällä. Lisäksi Sessen hoitaja on tunkenut siihen alituisesti ylipainoa, mikä ei varmaan yhtään pidennä Sessen elinkaarta. Voi Sesse-parkaa. Pahinta on ehkä se, ettei Sesse ole edes minun oma, vaan isosiskolta lainattu. Anteeks Ulla, kyllä minä vielä ostan teille uuden matkalaukun. Ja ehkä rinkankin kun en raskis tuota nykyistä palauttaa :D.
Ai niin ja lumikatastrofiin vielä palatakseni. Hupaisinta oli ehkä se, että huomisen tentit on peruttu lumen takia! Siis että mitä!!?? Miksei Suomessa koskaan peruta tenttejä lumen takia? Ja miksei minulla koskaan käy niin hyvä munkki, että mun tentti peruttaisiin silloin kuin en oo ehtiny valmistua.
Ja tentistä tulikin mieleeni, että tällä viikolla löysin vihdoin yhden sellaisen asian Ranskan yliopistoista, joka pitäisi saada meille Jyväskyläänkin. Nimittäin täällä tenttipaperit palautetaan opettajille anonyymeina. Yläkulmassa on sellainen lärpäke, johon kirjoitetaan nimi ja syntymäaika ja joka sitten suljetaan, ettei tentin tarkastaja voi nähdä mikä on kenenkin tenttipaperi. Näin varmistetaan se, ettei kenenkään nimi pääse vaikuttamaan arvosteluun, vaan kaikkia kohdellaan tasavertaisesti. Pitääkin ehdottaa tätä jonnekin opetuksen kehittämisryhmään. Ei sillä, en koe että minua olisi koskaan syrjitty, mutta voin hyvin kuvitella, että tällaista tapahtuu. Itsehän tosin sössin tämän anonyymiusperiaatteen kirjoittamalla koepaperiin tarkastan näkyviin isolla ERASMUS. Mutta meille on sanottu, että noin kannattaa tehdä, ja toivon, että ne vähän armahtais mua arvostelussa. Muuten ei taida olla hirmu mahkuja päästä mistään läpi.
Nyt otan viinipullon ikkunalaudalta (kyllä, ikkunan ulkopuolelta, kun jääkaappi piti sulattaa jo eilen) ja lähden viimeistä kertaa moikkaamaan Toursin kaiffareita. Kynsilakkakin on jo tässä kuivunut kirjoitellessa. Pääsen myös ulkoiluttamaan uutta ihanaa toppiani ja korujani :D. Toivottavasti myös Antoine ja muut ranskikset pääsis vihdoinkin messiin. Lupasin tutustuttaa ne syksyn kuluessa muihin vaihtareihin, mutta kuinkas kävikään. Ei ne oo kertaakaan päässy vaihtaribileisiin (kun ovat niin kummiin aikoihin) eikä vaihtarit oo kertaakaan päässy niiden bileisiin (yleensä oon ollut pois kaupungista tai muuta syytä).
Huomiseen! Bisous!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti