Saku Sammakko viimeisellä matkallaan

Onnistuihan se viimein. Nimittäin sain tänään vihdoin itseäni niskasta kiinni ja aloitin opiskelun. Tai no aloitinhan sen jo viime viikolla, mutta sillä vauhdilla olisin ehkä sanut kaiken luettua joskus kolmen vuoden päästä. Tänään aloin soveltamaan käytäntöön Jarmon neuvoja ja johan alkoi tuottaa tulosta. Kännykkään vaan ajastinta päälle. Puoli tuntia lukua jonka jälkeen 10 minuuttia pakollista taukoa. Tuolleen jaksoin kököttää koko päivän kirjan ääressä. Jesh! 

Viikonloppu meni taas mukavissa merkeissä. Olin Albissa kyläilemässä. Albin tapaan aurinko paistoi ja lämmintä oli. Olipa kyllä aika gurmandi viikonloppu. Syötyä tuli enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Perjantai-iltana suunnattiin ravintolaan ja vihdoin tuli syötyä niitä kuuluisia sammakonreisiä. Ei ne mitenkään pahan makuisia olleet, mutta ei kyllä mitään uutta herkkuanikaan. Ensinnäkin ne oli uitettu mielettömässä määrässä suolaa ja rasvaa, mutta pahinta oli ehkä se niiden muoto ja ne luut ja nivelet ja räpylät. En tykkää syödä edes kanankoipia kun niissä on se luu sisällä, mutta noi sammakot oli ehkä asteen verran kammottavampi syötävä :D.

Lauantaina tehtiin pitsaa ja mutakakkua. Ja illalla vähän lämmiteltiin viintä. Yritettiin muka fiilistellä joulua, mutta eihän oikeesti voi olla mikään joulufiilis, jos ulkona on 20 astetta lämmintä ja palmut kasvaa. Pah. Haaveilen vähän väliä ihanasta Suomen talvesta, vaikka tiedän, ettei sekään mitään herkkua ole ja kaikilla kuulostaa olevan enemmän tai vähemmän kaamosmasennus. Ja tiedän, että jäädyn siellä kuoliaaksi, mutta silti vaan haaveilen. Enää 18 päivää...

Jahas, onkohan tässä muuta sitten tapahtunutkaan. Eipä kai. Eiku joo, torstai-iltana lähdin ihan sattumanvaraisesti yhden kaverin kanssa jonnekin kotibileisiin, mistä mulla ei ollu etukäteen mitään tietoa. Olipa hassunhauskaa törmätä siellä ranskanopettajaani :D. Aika harvoin tulee biletettyä opettajiensa kanssa. Ranskakin sujui paljon paremmin kuin esitelmiä pitäessä, pitää toivoa, että torstai-illan keskustelut otettaisiin huomioon kurssin arvostelussa. Huono puoli siinä oli, että en mennyt perjantaina kyseisen opettajan tunnille, kun olin jo matkalla Albiin. Olin ajatellut selittää olleeni sairas, mutta nyt ei taida mennä läpi. Vaikka sen verran rennolta tyypiltä vaikutti tämä meidän proffa, etteipä taida välittää muutamista poissaoloista.

Viime viikolla tapasin kyllä muitakin mielenkiintoisia ihmisiä. Kysyn vaan, että miksi ne ranskalaiset vasta nyt haluaa alkaa tutustumaan minuun, kun olen jo päättänyt lähteä pois. Olenhan minä samoissa paikoissa luurannut jo kolme kuukautta, ois voinu aikasemmin ilmoittaa että haluaakin tutustua, niin oisin ehkäpä viihtynyt täällä pidempäänkin. No eipä mittään, eiköhän sieltä Luxemburgistakin löydy jos jonkinmoista tallaajaa.

Kävin äsken kaupassa ja pisti silmään taas kauhistuttavat jouluvalaistukset. Miksei sinisiä ja erityisesti sinisiä ja vilkkuvia jouluvaloja ole kielletty laissa? Tai miksi kukaan ylipäänsä kuvittelee, että ne vois olla hienot ja ripustaa niitä minnekään? Buranalla karkotettu päänsärky palasi auttamattomasti takaisin niiden seassa talsiessa. Huomenillalla voisi suunnata keskustaan joulumarkkinoille ja toivoa, että siellä olisi kivemmat valot :).

Nyt vois lähteä cappistelemaan pariksi tunniksi. Nää maanantai-illat on melkein olleet mun viikon kohokohtia täällä. Tykkään vaan niin kovasti siitä porukasta, vaikka en niitä kovin hyvin tunnekaan. Oon taas vaihteeksi ainoa vaihtari koko poppoossa, mutta siellä se ei mitenkään haittaa, kun yleensä ei tartte niin kauheesti jutella. Ja eipä se meidän opettajakaan ole ranskalainen, niin sen kanssa on hauskaa jutella jotain ranskan tapaista. Ainoa harmin paikka on se, että minulla on vieläkin trauma jostain viimevuoden rymyämisestä, jonka seurauksena hajotin niskani aika pahasti. Nyt pelottaa tehdä mitään, missä on pienikin vaara satuttaa niskansa uudelleen. Taivaalle katselu on kuitenkin sen verran mukavaa, että en haluaisi kadottaa sitä kykyä uudestaan.

Pahoitteluni taas kuvien järkevästä sijoittelusta. Miksi ikinä teinkään blogini jonnekin kämäseen blogspotiin, eihän tästä tuu yhtikäs mitään. No meni jo...