Alle kuukausi enää Ranskaa jäljellä. On vähän sekavat fiilikset. Toisaalta olen ihan tosi iloinen, että pääsee pois ja toisaalta harmittaa kun pitää lähteä. Noh, eipä nyt passaa jäädä sitä murehtimaan. Kurssit tosiaan on nyt loppu ja tajusin, että minulla on kolme viikkoa aikaa ennen tenttejä kirjoittaa selviksi kaikki muistiinpanot ja ehkä yrittää vähän myös ajatella asioita ja löytää se ohuen ohut punainen lanka niistä luennoista jos sitä nyt ylipäänsä on olemassa. Tätä urakkaa ei kylläkään helpota se, että sain kirjastoon lainauskiellon kun saatoin ehkä vähän myöhässä palauttaa edelliset kirjat (joita en koskaan edes ehtinyt avata).
Tää viimeinen opiskeluviikko oli kyllä taas semmoinen sekamelska, ettei mitään järkeä. Luennoille oli hirmuisen vaikeaa päästä toisinaan. Joka päivä taisin onnistua jotenkin huvittavasti sössimään. Parhaiten jäi mieleen ehkä keskiviikkoilta, kun tulin salilta ja kovalla kiireellä kuivasin tukkaa, että ehdin syömään kaverin laittamaa päivällistä. Noh, tää mun hiustenkuivaaja oli joku hiton ilmaislahja matkahässäkkä mistä lie, sellainen antiikkinen, joka pitää hirmu melua muttei juurikaan kuivaa hiuksia. Kuitenkin se imaisi sisäänsä kunnon hiustukon jota ei kyllä sitten millään repimisellä saanut irti. Joten ei muuta kuin sakset avuksi. Irtosihan se lopulta, mutta nyt hiuksissa on epämääräinen lyhyt kohta jossain tuolla keskellä. Ei se onneksi näy. Jatkoin kuitenkin kuivaamista kun oli kiire, mutta se kuivaajan sisään jäänyt hiustukko taisi kuumeta liikaa ja kuului poksahdus ja kuivaaja olikin liekeissä. Että näin täällä. Enää minulla ei ole hiustenkuivaajaa, mutta varasin onneksi kampaajalle ajan heti seuraavalle päivälle kun palaan Suomeen :D
Viikonloppuna oltiin Pariisissa 25 muun vaihtarin kanssa ja mieleeni palasi nopeasti, miksi tykkään niin kovasti matkustaa yksin tai korkeintaan pienessä porukassa. Odottelua, odottelua, koko ajan odottelua. Aina on joku myöhässä eikä voida lähteä ilman. "Oppaammekin" oli lähes koko ajan pihalla. Yritin aina joukon perältä huudella, että "eikös kuitenkin hostelli ole tuolla toisessa suunnassa" ja "kyllä se on varmaan tuo toinen metron suunta", mutta aika harvoin sain viestini perille ja päädyin sitten aina vaan mutisemaan itsekseni "mitäs minä sanoin", kun oltiin puoli tuntia kävelty väärään suuntaan.
Mutta oli ihan kiva reissu siitä huolimatta. Molempina päivinä meillä oli mukana kunnon oppaat ja varsinkin sunnuntain kierros Montmartrella oli ihan tosi kiinnostava (siitäkin huolimatta, että kierros alkoi tunnin myöhässä, kun opas odotteli meitä jossain toisessa paikassa). Montmartrelta löytyi vaikka mitä, minne en viime viikolla tajunnut kurkistaakaan. Jos joskus muuttaisin Pariisiin, niin muuttaisin kyllä ehdottomasti sinne mäelle. Lauantai-iltani pelastus oli Petri ja Petrin kaveri, jotka sattuivat samaan aikaan Pariisiin. Muuten olisin päätynyt taas jossain saksalalaisporukassa jonnekin pyörittelemään peukaloitani ja kuuntelemaan saksankielisiä keskusteluja. Hmph, oon huomannu, että olen jo alkanut vältellä tiettyjä porukoita täällä, koska en enää millään jaksa olla sellaisessa seurassa, jota ei kiinnosta tippaakaan puhua mitään muuta kuin sitä omaa äidinkieltään vaikka porukassa olisi muunmaalaisiakin. Olkoon keskenään. Kyllä kavereissa on kuitenkin tärkeämpää laatu kuin se määrä, joten taidan varmaan tän viimeisen kuukauden hengailla vain niiden kaikista mukavimpien ihmisen kanssa, jotka tekee toisinaan myös jotain muuta, kuin tuijottaa omaa napaansa.
Onnekseni löytyi tästä vaihtariporukasta vielä ihan huippuja uusiakin ihmisiä. Tapasin yhden tosi mukavan venäläisen vaihtarin, johon en ole koskaan aiemmin vielä täällä törmännyt. Sen kanssa lähinnä sitten hengailinkin. Tultiin ihan tosi hyvin juttuun ja harmiteltiinkin, kun ei olla aiemmin tavattu. Hassua miten sitä onkin koko elämänsä elänyt lähes silmät ummessa eikä ole tajunnut yhtään, mitä naapurimaassamme oikeasti tapahtuukaan.
Äsken kotiinpalatessani oli sellainen myrsky ulkona, että tuuli nappasi sateenvarjoni ja heitti sen jonkun aidan yli. Olin kuitenkin niin väsyksissä, etten jaksanut sitä lähteä metsästämään, kun sen aidan yli ei päässyt kiipeämällä, joten annoin olla. Olinhan ehtinyt käyttää sitä jo kaksi kertaa :D. Huomenna on siis luvassa sateenvarjo-ostoksia ja samalla voisin jatkaa myös takin ja kenkien metsästystä.
Njääh, jotenka melko tylsää siis on ollut. Huomenna yritän taas tsempata ja aloittaa kunnon opiskelun. Yritän motivoida itseäni haaveilemalla siitä, miten mukavaa onkaan, jos voisi nostaa keväälläkin opintotukea, kun syksyn läpimenneistä tenteistä ropisee niin paljon pisteitä. Voisin matkustaa muissa maissa vaikka joka viikonloppu. Voisin myös yrittää hoitaa kaikenmaailman sopimusten lakkautukset ja perumiset ja ikävät paperihommelit. Perjantaina suuntana onkin Albi ja sammakonreidet :D. Sitä odotellessa.
Terveisin,
jouluporosta ja Luxemburgista haaveileva Eppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti