Tiistai-iltana kävin luistelemassa. Se oli ihan jotain muuta mitä olen aikaisemmin käsittänyt luistelulla. Juu, oli se ihan jäällä ja jalassa oli luistimet, mutta jäähallissa pauhasi musiikki ja diskovalot välkkyi :D. Ihan hauskaa siis. Monikaan ei edes osannut luistella, mikä on kai ihan ymmärrettävää jos ei oo Suomessa ikäänsä asunut, mutta siltikin se herätti minussa hienoista hilpeyttä.
Keskiviikkona oli kansallinen vapaapäivä, ilmeisestikin I Maailmansodan loppumisen muistopäivä taikka jotain sellaista. Eipä nuo ranskalaisetkaan oikein tienneet tarkalleen. Torstaiaamuna suuntana olikin Pariisi. Vähän jänskätti, miten kummassa selviän siellä yksinään, kun silloin lukioaikoina kun siellä käytiin ekan kerran, olin ihan pihalla. Mutta ilmeisesti olen hieman viisastunut niistä ajoista (tai sitten Pariisi on muuttunut helpommin käsiteltäväksi :D, suattaapi olla niinkin).
Aloitin päivän mukavasti piknikillä Luxembourgin puistossa. Siellä löytyy jos jonkinmoista taideteosta. Hauskinta on kuitenkin yleensä seurailla vaan niitä ihmisiä jotka siellä hengailee, kaikenmoista sakkia sitä mahtuukin siihen kaupunkiin. Vahingossa melkein muuten lahjoitin rahani jollekin kuuromykkien järjestölle. Joku nainen tuli jonkun adressin näköisen kanssa mua vastaan ja aloin jo kirjoittamaan siihen nimeäni, kun ajattelin, että silleen siitä pääsee helpoiten eroon, mutta sitten huomasin, että siinä oliskin pitänyt jotain rahaa lahjoittaa. Juoksin karkuun. Ei sillä, että mulla olis jotain kuuromykkiä vastaan, mutta en ihan usko, että rahat menee välttämättä oikeaan tarkoitukseen, jos joku sitä jossain puistossa kerää.
Päivä jatkui ilmaisella turistikierroksella. Kävin Prahassakin silloin samanlaisen kierroksen ja täytyy sanoa, että on molemmissa ollu ihan hintansa väärti :D. Toi kierros kesti 3,5 tuntia ja siinä ehti nähdä ja kuulla kaikenmoista ja tutustua hauskoihin ihmisiin. Kierroksen jälkeen ihmettelin kuljeskelin Champs-Elyseetä pitkin Riemukaarelle. Ajattelin kysäistä paljonko sinne huipulle kiipeäminen maksaa ja se olikin ilmaista kaikille EU-kansalaisille (tai ainakin alle 26-vuotiaille), joten kiipesin sitten jokuset portaat sinne ylös. Hienot oli näkymät, eikä edes mun kameraa varastettu niinkuin taisi käydä eräälle epäonniselle psykoreilaajalle taannoin.
Tarkoitus oli mennä torstai-iltana Musée d'Orsayhin, mutta en löytänytkään heti metroasemaa tuolta Riemukaarelta lähtiessäni, joten olin niin myöhään liikenteessä, että päätin jättää sen seuraavaan kertaan. Metroilin Eiffel-tornille ja kävin ihastelemassa siellä juurella hirmuista valoshowta, joka oli tunnin välein. Rouva Eiffel-torni juhlisti kai synttärivuottaan ja välkkyi niin hirmuisesti, että epileptikolla olisi varmaan tehnyt pahaa.
Lähdin vihdoin kohti Montmartrea ja hostellia. Jouduin tosin tekemään hirmuisen koukkauksen, kun olin aamulla jättänyt matkalaukkuni juna-asemalle säilöön. Onneksi noi metrot ja RER-junat on kuitenkin kohtuullisen helppoja käyttää ja jopa minä löysin perille. Hostellille päästyä ilmeni kuitenkin ongelma, koska olin varausta tehdessäni ilmoittanut, että saavun hostelliin klo.12. Ja niillä oli joku sääntö, että jos ei saavukaan kahden tunnin sisällä siitä mitä on ilmoittanu, ne peruu varauksen. Hah, itsehän saavuin vain 9 tuntia myöhässä. Melkein tuli hätä käteen, kun respan ukkeli väitti, ettei niillä muka oo vapaita huoneita. Väiteltiin siinä sitten aikamme ja yritin selittää, että olin unohtanut kokonaan niiden omituisen säännön. Lopulta kävi ilmi, että äijällä oli vaan tylsää, ja koska olin ainoa asiakas, joka osasi ranskaa, se vaan halusi jutella jonkun kanssa. Sain siinä sitten aikani höpöteltyä huoneen, ja vieläpä normaalihintaa halvemmalla. Ei se hostelli ollu edes täynnä, itse nukuin kuuden hengen huoneessa, jossa oli mun lisäksi vaan yksi toinen tyttö.
Riemukaarelta oli ihan kivat näkymät auringon laskettua :)
Perjantai-aamuna lähdin metsästämään Montmartrelta Suomi-kauppaa, jonka osoitteen olin bongannut jostain Pallontallaajien sivuilta. Elättelin jo toiveita, että sieltä voisi mahdollisesti löytyä Fazerin sinistä ja jotain muuta kivaa. No pah sanon minä. Kun pääsin sinne osoitteeseen, missä kaupan oli tarkoitus sijaita, näi ikkunassa vain jotain ihme romua, joka ei viitannu mitenkään Suomeen. Ikkunassa oli joku pieni lappu, jossa luki kyllä suomeksi, että kirpputori. Hmph, ja oli siellä joku ravintola, josta sai Lapin Kultaa ja lihapullia, mutta se oli onneksi kiinni.
Tolle mäelle kiipeäminen kävi kyllä ihan urheilusta...
Maleksin takaisin ja ihastelin matkallani Montmartren hurmaavia kapeita katuja. Otin suunnaksi Sacre Coeurin- kirkon. Ei ollu ihan helppo reitti, kun kadut ei siellä olekaan ihan viivoittimella vedettyjä ja ne koukkii vähän minne sattuu ja nimensä mukaisesti toi Montmartre on ihan kunnon mäen päällä, joten korkeuseroja löytyy. Löysin tieni kuuluisalle taiteilija-aukiolle, mutta se on kyllä niin ärsyttävä mesta, kun ne ukot vaan hyökkää kimppuun ja alkaa piirtämään niitä muotokuvia vaikka ei haluaisikaan. Lähdin äkkiä pois. Sacre Couerin portailla kuuntelin harpunsoittajaa, joka soitti ihan tosi hyvin Edith Piafia ja Oasista ynnä muuta kivaa. Aurinko paistoi ja oli mukavaa. Tutuistuin siellä portailla yhteen ranskalaiseen, joka lähti näyttää mulle Moulin Rougea ja muita paikkoja Montmartrella. Olisin tahtonut Amelien kahvilaan, mutta se oli remontissa.
Aikani kierreltyä otin metron keskustaan ja kävin Centre Pompidoussa modernin taiteen näyttelyssä. Se oli kyllä tosi mielenkiintoinen ja aikaa vierähtikin niin paljon, etten ehtinyt vilkaista yläkerran näyttelyä ollenkaan ja päivän hesarikin jäi lukematta. Siellä kirjastossa olisi siis voinut käydä Hesarin lukemassa. Olin kuitenkin päättänyt mennä illalla Louvreen, koska olin kuullut, että sinne pääsee ilmaiseksi vain perjantai-iltaisin. Ja sitä ennen halusin käydä Les Hallesin kauppakeskuksessa. Se oli kuitenkin suuri pettymys, kun ei se ollutkaan niin iso kuin olin muistellut eikä siellä edes ollut mitään erikoisia kauppoja, mitä ei Toursista löytyisi. Siispä istuskelin jossain kuppilassa sinne kuuteen asti, ja suuntasin Louvreen.
Louvressa kuitenkin huomasin, että itse asiassa museo on AINA ilmainen alle 26-vuotiaille EU-kansalaisille. Mutta toi perjantai-ilta osoittautui ihan hyväksi ajankohdaksi mennä sinne, koska yleensähän sinne saa jotain tunnin jonotella, jos tahtoo pyramidin kautta sisään, mutta nyt siellä ei ollut jonoja ollenkaan. Lippuakin jonotin ehkä 2 minuuttia, tosin ihan turhaan, koska kassalla nainen sanoi etten tartte edes lippua, kunhan vaan näytän henkkarit siinä sisäänkäynnin kohdalla. Helppoa kuin heinänteko.
Päivän kävely oli kuitenkin vienyt sen verran voimia, ettei enää kauheasti napannut juoksennella Louvressa. Kävin katsomassa ihan vain muutaman salin ja lähdin takaisin hostellille. Saan varmaan kaikkien taiteen ystävien vihat niskoilleni, mutta sanon silti, että Louvre on kyllä aika tylsä. Siis se linna on ihan hieno, mutta ne taideteokset alkaa hieman toistaa itseään. Jotain ihme muotokuvia toinen toisensa perään, välillä joku kukka-hedelmä-asetelma ja välillä jotain hulluja sotakuvia. Itse tykkään paljon enemmän modernista taiteesta, sillä on yleensä jotain sanottavaa ja sitä voi toisinaan jopa koettaa ymmärtää ja löytää siitä jotain merkityksiä. Noh, Mona Lisa tuli nähtyä taas, oli ihan pakko käydä se kattomassa. Se oli vaihtanu paikkaa viime kerrasta, jänskää.
Lauantaiaamuna suuntasin sitten aikaisin Luxemburgin suuntaan. Sinne pääsi Pariisista TGV:llä parissa tunnissa. Tulevan au pair perheeni äiti oli minua vastassa. Mentiin sitten niiden kotiin ja sain tutustua koko porukkaan. Ihan tosi mukavasti ottivat minut vastaan ja poikien kanssa tultiin hyvin toimeen. Minulla on siellä siis hoidettavana 5-vuotiaat kaksospojat. Pojat halusivat heti esitellä minulle koko talon ja kaikki miljoona leluaan. Ja eivätpä ne paljoa ujostelleet vaan kömpivät heti syliin, ja siinä sitten luettiin kaikenmaailman dinosauruskirjat ja Mauri Kunnaksen ritarikirja. Käytiin koko perheen voimin syömässä ja ostoksilla ja illalla poikien mentyä nukkumaan juteltiin paljon vanhempien kanssa, syötiin ja juotiin vähän viintä.
Sunnuntaina kävin perheen nykyisen au pairin kanssa Punaisen Ristin joulumarkkinoilla tekemässä edukkaita laukkulöytöjä. Sitten palattiin kotiin syömään ja käytiin poikien kanssa vielä leikkipuistossa. Sitten olikin minun jo aika suunnata takaisin Toursiin. Viikonloppu Luxemburgissa meni kyllä niin kivasti ja perhe vaikutti niin mukavalta, että odotan jo innolla tammikuuta, että pääsen vaihtamaan maisemaa. Varmasti tulee kyllä ikävä Ranskaa, mutta voisinpa silti kuvitella, että maisemanvaihdos ja tulevat päivittäiset rutiinit ja aikataulut eivät tee minulle yhtään pahaa.
Tänään oli sitten hieman käynnistymisvaikeuksia tämän viikon suhteen. Nukuin vahingossa pommiin, enkä ehtinyt ensimmäiselle luennolle, vaikka olin vannonut itselleni, että tämän viimeisen viikon opiskelen kunnolla. Vesijumppakin jäi väliin, kun paleltaa niin perhanasti. Tämä jatkuva tauti on selkeästi vaatinut veronsa, kun koko ajan väsyttää ihan hitosti. Antibiootit ei auttaneet poskiontelotulehdukseen ja pää tuntuu olevan täynnä räkää. Ja yskin koko ajan kuin tupakka-akka olisin ja ääni kuulostaa Paula Koivuniemeltä. Jesh. Mutta kaikesta huolimatta tsemppasin, kävin iltapäivän luennolla. Capoeira jää kyllä väliin, kun pää on halkeamispisteessä. Korkeintaan leffaan menen tänään jos sinnekään.
Älkäähän hautautuko lumeen siellä Suomessa. Lähettäkää tännekin vähän lunta, minä kaipaan joulumieltä. Melkein se meinaa tulla välillä jos kuulee kaupassa joululauluja tai jotain, mutta ei se oikein ilman lunta tunnu miltään. Pistäkää pipo päähän kun meette ulos ja muistakaa heijastin!
PS. Rakas joulupukki, tuo mulle uudet villasukat. Ne kivat Arjan tekemät raitasukat on jo puhkikuluneet. Kovassa käytössä ovat siis olleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti