Maassa maan tavalla

Kylläpä taas näiden kahden kuluneen viikon jälkeen kelpaa olla ylpeä suomalaisesta koulusta ja koulutuksesta.  Oon aika tiiviisti viettäny aikaani tuolla yliopistolla ja välillä ihan suu auki ihmettelen näiden ranskalaisten tapaa opiskella. Nehän laitetaan kouluun joskus kolmevuotiaina ja tämä näiden järjestelmä tuottaa näköjään sellaisia robotteja ettei oo tosikaan. Siis robotteja, jotka kykenee kirjoittamaan muistiin kaiken, mitä proffa sanoo ja sitten ilmeisesti tentissä toistamaan sen saman asian. 

Henkilöstöjohtamisen kurssilla meillä on tosi hauska ja nuori proffa, joka on ite opiskellu Kanadassa ja on nyt ekaa vuotta töissä Ranskassa. Se ei siis vielä ole oppinut talon tavoille, eli siis yksinkertaisesti vain lukemaan sitä mitä on sanottavana ja antaa opiskelijoiden kirjoittaa ylös. Tänään se jakoi meille ihan normaalin artikkelin, joita Jyväskylässä on tottunu jo aika hyvin lukemaan. Mun iloksi se oli vielä englanniksi. Tarkoituksena oli lukaista artikkeli ja sitten keskustella siitä. Ajattelin, että onpa mukavaa saada vähän vaihtelua. Mutta ranskalaiset kolleganini menivätkin ihan jumiin, että "Mitä ihmettä, eihän nyt englanniksi voi ymmärtää!" Noh, proffa auttoi niitä joidenkin vaikeiden sanojen kanssa ja kaikki saivat sen lopulta enemmän tai vähemmän luettua.

Siinä sitten keskusteltiin jotain yleistä tuloksista ja jossain vaiheessa proffa sattui ohimennen kysymään, että onhan tämä regressio-käsite kaikille selvä. Ja jengi pudistaa päätään. Siinä vaiheessa oli minun vuoro järkyttyä ja olla suu ammollaan. Kuitenkin kurssi oli ihan maisteritason kurssi ja kaikki muutkin kuin minä olivat jo vähintään kolme vuotta roikkuneet yliopistolla. Huh huh, siinä sitten käytiin läpi regressiot ja korrelaatiot ja riippumattomat ja riippuvat muuttujat :D. Muille kuin psykalaisille tiedoksi, että nämähän on tosiaan niin perussettiä, että ne opiskellaan muistaakseni jo lukiossa ja Suomessa et vaan voi päästä psykaa lukemaan yliopistoon jos et niitä pääsykokeessa tiedä. Mutta tosiaan sain sellaisen käsitykse, että se oli monille ensimmäinen kerta kun ne luki mitään oikeaa tieteellistä artikkelia. Ainakaan englanniksi. 

Proffakin oli jotenkin huvittunut tämänpäiväisestä kurssista. Kaikki menee hyvin niin kauan, kun opiskelijat saa rauhassa tehdä muistiinpanojaan. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että ne ei kauheasti ajattele mitään samalla kuin kirjoittavat. Hauska esimerkki, yleensä proffa toistaa saman asian kahdella/kolmella eri tavalla, jotta kaikki varmasti ymmärtää. Jos järkevästi ajattelee, niin eihän siinä ole mitään järkeä kirjoittaa samaa asiaa kolmella eri tavalla, jos ymmärtää jo sen ensimmäisen asian. Silti opiskelijat aina pyytää kuitenkin toistamaan juuri sana sanalta jos eivät ehtineet kirjoittaa vaikka sitä toista lausetta. Hmph. Ja parasta ehkä on, että kun proffa kysyy jotain, kukaan ei koskaan huomaa, että se oli kysymys. Sitten tulee pitkä ja vaivaantunut hiljainen hetki tai sitten porukka alkaa löpisemään omia juttujaan. Harmillista, ettei minun kielitaito kuitenkaan niin hyvä ole, että uskaltaisin avata suuni isossa luentosalissa, koska yleensä asiaa kyllä riittäisi. Varsinkin tänään, kun käytiin läpi joitain suomalaisia tutkimuksia.

Toinen suuri huvituksen aihe minulle oli viime viikolla geropsykan kurssi. Ihan maisteritason kurssi sekin. Proffa kysyi, että kuinka moni on kuullut tällaisesta Eriksonin psykososiaalisesta kehitysteoriasta. Minun lisäkseni ehkä 10 ihmistä nosti käden. Kun kysyttiin kuinka moni ei ole kuullut, yli puolet jengistä nostaa käden. Siinä vaiheessa loksahti taas minulta suu auki. Miten kukaan psykan opiskelija voi välttyä kuulemasta Eriksonista. Muistan jo joskus lukiossa piirtäneeni siitä jotain kauniita kuvioita ja pyramideja ja muita. Eihän se kertaus tietenkään mulle pahaa tehnyt, mutta jotenkin sitä aina miettii, että mitä ihmettä nämä ranskalaiset sitten ovat opiskelleet kolme vuotta yliopistossa, jos eivät edes perusteorioita, tilastotiedettä tai muutakaan perusshaibaa. Tai ehkä ne onkin käyneet sen läpi, mutta ne on vaan kirjoittaneet kaiken ylös kuuntelematta mitään ja käyneet kirjoittamassa sen tenttiin ja unohtaneet. Voipi olla niinkin.

Lopuksi voisin todeta, että kyllä nyppii todella pahasti jos en pääse tenteistä läpi ihan vain surkean kielitaitoni ja hitaan kirjoittamisen takia. Koska olen varma, että tiedän kyllä kaikki asiat mitä näillä kursseilla on käsitelty ja ehkä vähän enemmänkin. Tästä tuli nyt taas tämmönen "kiviäkin kiinnostaa"- kirjoitus, mutta ihanpa se on sama. Kunhan vaan jonnekin pääsin avautumaan ja ylistämään ihanaa yliopistoamme.

Huomenna Angersiin. Se on semmoinen kaupunki tuossa vieressä. Mukavaa vähän käydä taas muuallakin kuin yliopistolla. Hyvät viikonloput Suomeen älkääkä jäätykö tai sairastuko sikainfluenssaan tai kolaroiko autoillanne kun lunta sataa. Mistä tulikin vielä mieleeni, että itse itselleni määräämä antibioottikuuri alkaa potkia, enää ei satu niin kovasti päähän. Yskä vaan pahenee, mutta jospa siihen ei kuolis. Moi!