Ilma on kauniimpi kuin aikoihin, miksi itkisin...

En osaa päättää mitä kirjoittaisin. On taas tapahtunu niin paljon (ainakin mun pään sisällä), mutta en tiedä mitkä asiat olisi hyvä pitää omana tietonaan ja mitkä jakaa teille kaikille. Noh, Suomessa tapahtui kaikkea paskaa, ja luulis, että olen nyt ihan hajalla, mutta oikeastaan alan koko ajan enemmän ja enemmän viihtyä täällä. 

Suurin syy viihtymiseeni on se, että tutustuin ihan mahtaviin ihmisiin viime viikolla. Yliopisto siis järkkäs kaikille halukkaille oman ranskalaisen kaverin. Osalla vaihtareista tämä ranskalainen ei kuitenkaan ollut erityisen kiinnostunut tekemään mitään eikä välttämättä edes tapaamaan. Mulla kävi kuitenkin loistava tuuri. Tää mun kaiffari on joku maailman ystävällisin ja mukavin tyyppi. Se oli itse viime vuonna Kanadassa vaihdossa ja oli tutustunu joihinkin pohjoismaalaisiin ihmisiin ja nyt se oli ihan innoissaan kun sai kaverin Suomesta :D. Tutustuin aluksi siihen ja myhemmin myös sen kavereihin. Ihan loistavaa porukkaa koko sakki ja kaikki oli niin outoa, kun ne osasikin puhua englantia ja pystyi jopa puhumaan ihan oikeesti monenlaisista asioista eikä pelkästään säästä niinkuin monesti käy minun ranskantaidoillani :D. Usein ranskalaisista saa kuvan, ettei niitä oikein kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, mutta tässä porukassa se ei onneksi todellakaan pitänyt paikkaansa. 

Toursissa on myös eräs yhdistys, joka yhdistää ranskalaisia perheitä ja ulkomaalaisia opiskelijoita. Sunnuntaina sitten tapasin oman perheeni. Perheeseen kuului isä, äiti ja kolme lasta (12-, 9- ja 3-vuotiaat). He kutsuivat minut ja erään italialaisen vaihtarin kotiinsa. Oli hauskaa tutustua ihan oikeaan ranskalaiseen elämään. Parasta oli ehkä puhua sen pikkuisen 3-vuotiaan kanssa :D. Opin monia uusia sanoja. Syötiin omenapiirakkaa ja suklaakakkua. Nams. Muuten kaikki meni ihan loistavasti, mutta sitten tapahtui eräs juttu, joka on todella häirinnyt minua siitä saakka. Nimittäin tää perheen äiti löi poikaansa. Ei siis mitenkään kovaa, mutta silleen pienesti läpsäytti. Olen huomannut kaupassa käydessäni, että monet vanhemmat lyövät lapsiaan kun ne ei tottele, mutta luulin, että tää ilmiö on vaan täällä mun lähiössä, joka on kai kaupungin köyhimpiä. Mutta ei, tämä minun perheeni oli kuitenkin ihan korkeastikoulutettu ja ihan keskituloinen, joten siitä ei ollukaan kyse. Ilmeisesti siis ihan yleinen kasvatusmetodi Ranskassa (?). Mutta jotenkin se jäi vaivaamaan, koska Suomessahan moinen on kiellettyä, enkä todellakaan ole usein nähnyt lapsia julkisesti lyötävän ja jos olen nähnyt niin olen varmaan sanonut asiasta vanhemmalle. Ekan kerran kun kaupassa näin yhden äidin lyövän lastaan, meinasin mennä räyhäämään sille, että mitä vittua, mutta sitten muistin, ettei kielitaitoni ehkä riitä moiseen :D. Sittemmin oon huomannu, että se onkin ihan normaalia. 

Jotta sellaista tänne tällä kertaa. Tällä viikolla on vapaa viikko. Psykan kursseja ei siis ole, ainoastaan muutama ranskan kurssi. Aloitin vapaaviikon vesijumpalla ja kämpän siivoamisella. En ole oikein jaksanut/viitsinyt ostaa kunnollisia siivousvälineitä, joten siivoustuokiossa sai käyttää luovuuttaan. Nyt en enää tukehdu pölyyn. Nyt voisin hakea kaupasta sapuskaa ja illalla onkin cappis-treenit, jee!