Reppureissussa

Voihan nöyhtä. Kirjoitin tässä yksi ilta pitkähkön tekstin siitä, mitä tapahtui ennen kuin saavuin Ranskaan. Ja kun yritin lisäillä kuvia, netti jumi, ja mun teksti katosi bittiavaruuteen. Mur. Täytyypä siis aloittaa alusta.  

Kuinka siis päädyinkään Ranskaan? Matka oli melko mutkainen. En siis suinkaan tullut lentokoneella Suomesta Pariisiin, vaan ehdin elokuun aikana kierrellä vähän siellä sun täällä. Joskus viime keväänä aloin miettiä, lähtisinkö Belgiaan kielikurssille ennen vaihtovuottani. Kielikeskuksen kautta kurssi ei maksanut juuri mitään ja olin kuullut edellisvuoden osallistujilta, että kurssi on oikeasti hyvä. Siinä vaiheessa, kun tajusin, ettei minulla ole kesätyötä eikä edes asuntoa elokuussa, päätin, että Belgiaan on mentävä.

Kolmen viikon aikana ihastuin Belgiaan ihan täysillä. Olihan Liège melko nuhjuinen paikka ja varsinkin roskankeräyspäivinä kadut löyhkäsi todella pahalle :D. Mutta silti, ihan loistava paikka. Asuimme erään rouvan omistamassa kolmen huoneen asunnossa viiden muun suomalaistytön kanssa. Vaikka asunnon varustelu ei ollut huippuluokkaa, vaikka jaoinkin yhden vessan ja yhden suihkun viiden muun kanssa, vaikka lattian raoista näkikin alakerran ravintolaan, vaikka sähköt toisinaan katkesivat iltaisin tykkäsin ihan mielettömästi siitä kämpästä :D. Se oli todella...hmmm...originelli. Ja sympaattinen :). Oi, ja belgialainen suklaa. Ihan taivaallista. Ja sitä sai joka paikasta ja halvalla. Ja vohveleita ja frittejä. Om nom nom. Ja mikä oudointa, aloin tykkäämään oluesta. Kummaa miten Suomessa juodaan vaan Lapin Kultaa ja Koffia, vaikka olisi olemassa niin paljon parempiakin vaihtoehtoja. Parasta oli ehkä olutbaari, jonka valikoimasta löytyi 800 erilaista olutta. Minä haluan takaisin Liègeen niin pitkäksi aikaa, että ehdin maistelemaan niitä kaikkia :D. Oluen lisäksi Liègessä juodaan myös paikallista erikoisuutta peketiä, mutta siitä ei se enempää...

Kaikkien näiden herkkujen lisäksi Belgiassa oli myös muita hyviä puolia. Oli ihan mielettömän halpaa ja helppoa matkustaa junalla Belgiassa. Vaikka kielikurssin takia en nyt ihan jokapaikkaan jaksanutkaan revetä, ehdin kuitenkin käymään Antwerpissä, Bruggessa, Brysselissä, Luxembourgissa ja Maastrichtissa. Sain siis koko Benelux-maat kerättyä samalla reissulla :). Kaiken muun hyvän lisäksi belgialaiset olivat mielestäni todella ystävällisiä ja ihania. Vähän alkoi harmittamaan, kun pitikin lähteä opiskelemaan Ranskaan enkä voinut jäädä sinne. 

Niin ja tämän reissun päätarkoituksenahan ei ollut olut eikä suklaa, vaan se ranskan opiskelu. Niille jotka eivät Belgiaa tunne tiedoksi, että maa on vähän niinkuin jakautunut kahtia. Rikkaassa pohjoisosassa puhutaan flaamia (joka siis on vähän niinkuin hollantia, ellei jopa sama kieli, en päässyt tästä ihan varmuuteen) ja köyhemmässä eteläosassa puhutaan ranskaa. Ranskankieliset on jokseenkin fanaattisia kielestään ja tahtovat opettaa sitä myös ulkomaalaisille.

Kurssi oli kyllä todella opettavainen, sillä opetus erosi kovin paljon siitä, mihin Suomessa on tottunut. Suomessahan siis ranskankin kursseilla on tapana puhua suomea, jos asiat käy liian vaikeaksi. Onneksi kurssilla oli paljon myös muita kuin suomalaisia, joten eipä paljon auttanut jos yritit suomea puhua. Opettajamme Celine oli ihan huippu, eikä antanut suomalaisten istua vierekkäin,ettemme puhuisi suomea :D. Vaikka kurssia kutsuttiin "intensiivikurssiksi", ei se nyt mitenkään mahdottoman rankaksi ainakaan meille suomalaisille käynyt. Meillä oli siis paljon vähemmän tunteja kuin muilla. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin olimme kurssilla vain klo.9-11 ja tiistaisin ja torstaisin 9-13.30. Mutta todella hyvin niiden kolmen viikon aikana ehti oppia ranskaa. Itselläni kieli oli sinne saapuessa täysin hukassa, mutta sieltä lähtiessä olo oli paljon varmempi, eikä enää jänskättänyt niin paljoa tulla yksin Ranskaan.

Puolet tästä porukasta on ensi vuoden Ranskassa vaihdossa. Otan osaa.

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, ja kolme viikkoa vierähti todella nopeasti. Lähes kaikki muut kurssilaiset suuntasivat takaisin Suomeen. Minä en ollut ajatellut tarpeeksi ajoissa, että siinä välissä ehtisi käydä Suomessa, joten en ollut ostanut lentolippua. Minulla ei ollut myöskään asuntoa, joten ajattelin tehdä pienen eurooppakierroksen ennen Ranskaan menoa. Ensimmäisenä suuntasin Euroopan pääkaupunkiin Brysseliin, koska se oli lähellä enkä ollut ehtinyt nähdä kaupunkia kovinkaan paljon aikaisemmalla kerralla. Brysseli ei ehkä päässyt suosikkipaikkojeni listalle, mutta kyllä sieltäkin löytyi ihan kivoja juttuja kun vähän jaksoi etsiä. Tosin vatsatauti ei ehkä ollut kivoin löytämäni asia Brysselissä :D. Mutta siitäkin selvittiin. 

                        Manneken Pisin tyttöystävä <3

Matka jatkui Amsterdamiin, jossa tapasin Marin, joka oli matkalla Groningeniin viettämään omaa vaihtovuottaan. Hostellimme sijaitsi juurikin kuuluisalla Punaisten lyhtyjen alueella. Kaiken kaikkiaan koko Amsterdam oli todella hämmentävä kaupunki. Valitettavasti aikaa ei ollut paljon, ja suuri osa siitäkin ajasta kului juna-asemalla lippuja jonotellessa. Nukkumisesta ei hostellissa tullut mitään, koska ikkunan alla oli rakennustyömaa käynnissä läpi yön :D. Mutta kivaa oli silti. Täytyypi kyllä mennä uudestaan Amsterdamiin tän vuoden aikana. Eihän sinne ole edes pitkä matka.

Damissa hyppäsin yöjunaan, joka puksutteli Berliiniin. Makoisasti nukutun yön (NOT!) jälkeen olin Berliinissä jo aamulla klo.5. Otin juna-asemalla vielä pikku torkut rinkan päällä, ja suuntasin jo heti kahdeksalta aamulla nähtävyyksien kimppuun. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä vältyin mielettömän pitkiltä jonoilta ja ruuhkilta. Hostelli Berliinissä oli ihan huippu. Yö maksoi vain 9 euroa ja hintaan kuului iso ja makoisa aamupala. (Jos joku etsii hostellia Berliinistä, suosittelen St.Christopheriä Rosa-Luxembourg-Strassella :).  Tapasin siellä myös muita reissaajia, joiden kanssa kiertelin kaupungilla seuraavana päivänä.  Törmäsin Berliinissä Hillaan, joka myös oli matkalla Ranskaan vaihtoon ja tietysti Peksiin ja Juhanaan, joiden reili alkoi olla jo loppumetreillä. Tällä kertaa emme menneet piknikille (kuten Bruggessa), mutta hauskaa oli siitä huolimatta. 

                                            Berliinin muuri

Reilikortissa oli vielä päiviä jäljellä, joten mietiskelin minne suuntaisin seuraavaksi. Kysäisin huvikseni Jukalta minne menisin ja se sanoi, että mene Prahaan. Jotenka menin Prahaan. Saapuessani Prahaan olin kartaton ja yllättäen hostellin löytäminen oli jokseenkin hankalahkoa. Aikani harhailtua muistin, että Starbucksista saa karttoja, joten suuntasin sinne. Kummasti helpotti suunnistamista. Prahassa oli paljon nähtävää ja minulla oli taas liian vähän aikaa. Yritin kahden päivän aikana nähdä kaiken ja juoksin koko ajan paikasta toiseen. Aika uuvuttavaahan se loppujen lopuksi oli. 

Prahasta otin yöjunan takaisin Amsterdamiin, josta jatkoin Groningeniin katsomaan miten Mari pärjäilee. Ja hyvinhän se pärjäili. Tungin mukaan kaikenmaailman vaihtaribileisiin. Nukuin kaksi yötä Marin lattialla ilman patjaa. Muuten ei mitään ongelmaa, mutta vähän kylmä meinasi tulla. Vihdoin koitti syyskuun ensimmäinen päivä ja oli aika suunnata kohti Toursia. Matkasuunnitelmani oli melko monimutkainen, koska en halunnut maksaa ylimääräistä TGV-junista, kun reililipussa oli vielä matkustuspäiviä jäljellä. Suunnitelmani oli lähteä Groningenista aamukuudelta, vaihtaa junaa 7 kertaa päivän aikana ja saapua Toursiin hyvissä ajoin ennen neljää, jotta ehtisin hakea avaimen asuntooni.

Heheh, no ei ollu ihan niin helppoa. Jo Brysselissä perhanan juna oli niin paljon myöhässä, että missasin seuraavan vaihdon. Täytyi siis vaihtaa suunnitelmaa. Meinasi iskeä pieni paniikki, kun tajusin, että olen Toursissa vasta yöllä ja ettei hostelliin enää pääse niin myöhään ja luulin, että joudun taas nukkumaan jossain juna-asemalla. Onneksi Jukka soitti juuri sopivaan aikaan ja rauhoituin hieman ja kykenin taas ajattelemaan järkevästi. Soitin hostelliin ja selitin junaongelmani ja ne lupasivat päästää minut yöllä sisälle. 

Vihdoin 16 tunnin matkustamisen jälkeen saavuin Toursiin. Olin jälleen kerran kartaton eikä hirveästi napannnut lähteä kävellen etsimään hostellia, joten otin suosiolla taksin. Hostellissa kaaduin suoraan sänkyyn ja heräsin aamulla aikaisin, koska halusin saada pian avaimen asuntooni. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia asunnon saaminen kävikin todella helposti, vaikka minulla ei ollutkaan kaikkia tarvittavia papereita. Asukastoimistolla vaan pyysivät toimittamaan paperit seuraavaan viikkoon mennessä. 

Sellainen oli siis Epun matka Jyväskylästä Toursiin. Moni kysyi, miten uskallan yksin matkustaa, mutta en kyllä kohdannut matkallani mitään erityisen pelottavaa. Ainoa mikä harmittaa on se, että joku pirulainen varasti minun matkakaiuttimen. Se ei kyllä ollut mitenkään arvokas, koska sain sen ilmaiseksi samalla kun ostin uuden puhelimen, mutta siltikin :D. Yksin reissaaminen oli kivaa, koska sai itse päättää, minne mennä ja mitä tehdä. Ja hostelleissa tuli myös tutustuttua enemmän muihin reissaajiin. Kyllä välillä tietysti toivoi, että olisi ollut seuraa, mutta suurimmaksi osaksi tykkäsin kyllä kovasti olla itsekseni. Nyt olen kyllä iloinen, että on taas pysyvä kämppä, eikä tartte joka päivä miettiä, missä nukkuisi seuraavan yön. Mutta vähän kyllä kutkuttelisi hypätä junaan ja lähteä tutkailemaan uusia paikkoja.

Huomenna alkaa vihdoin kurssit yliopistolla, mikä tarkoittaa, että olen ensi viikon melko kiireinen. Myös liikuntakurssit alkaa, jee! Sain valita vain kolme kurssia, valitsin vesijumppaa, capoeiraa ja jotain fitness-hommelia :D. Vesijumppa ja capoeira on molemmat maanantaina, joten saattaa olla pikkuisen väsy huomisiltana, kun ottaa huomioon, että en oo urheillu moneen kuukauteen ja yliopistollakin kurssi kestää 4 tuntia.

Pahoittelen tekstin katkonaisuutta ja huonoa suomenkieltäni, mutta netti tökki taas ihan urakalla, ja jouduin kirjoittamaan jotkut pätkät useaan kertaan, koska ne katosivat aina vähän väliä. Opinpahan, etten kirjoita kerralla näin pitkiä jorinoita, vaan pitäydyn lyhyemmissä raporteissa. Ja vaikka Blogger toisin väittääkin, nyt on 20.päivä sunnuntai eikä 18.päivä perjantai. Eli huomenna on maanantai enkä ole hullu :)

Raportoin taas lisää joskus ensi viikolla. A bientôt.