Un tour à Tours

Täällä sitä nyt ollaan, Ranskanmaalla. Toursissa. Tours on n. 140 000 asukkaan kaupunki Ranskan keskellä. Pariisiin pääsee TGV:llä tunnissa ja hitaammalla junalla kahdessa tunnissa. Ihan hyvä sijainti siis. Tours on tunnettu siitä, että täällä puhutaan puhdasta ranskaa, eli siis näillä ei ole mitään kummaa aksenttia. Se on hyvä minulle, sillä ranskaa on vaikea ymmärtää ilman aksenttiakin. Tours oli myös Ranskan pääkaupunki joskus vuonna miekka ja kirves.

Saavuin tänne reilut kaksi viikkoa sitten, mitä ennen hengailin kuukauden Belgiassa ja vähän siellä sun täällä. Kirjoitan siitä ihan oman tekstin joskus myöhemmin. Asun opiskelija-asunnossa melko lähellä keskustaa. Asunto on Ranskan mitta-asteikolla ihan jees :). Tilaa on paljon, huikeat 18 m^2 ja ihan oma kylppärikin mulla on.  Ja keittokomero mikälie. Ruotsin lahja maailmalle, Ikea, löytyy ihan lyhyen bussimatkan päästä, minkä ansiosta tämä kämppä on nyt edes pikkuisen siedettävämmän näköinen. Ei tätä kyllä millään muotoa voi kodikkaaksi sanoa, mutta kelvannee vuodeksi. 

Kaksi viikkoa olen nyt siis pyörinyt täällä. Ne kaksi viikkoa ei ehkä olleet ihan maailman helpoimpia. Olin jo aikaisemmin kuullut huhuja, että ranskalaisilla on ihan oma tapansa hoitaa asioita ja olen nyt parin viikon ajan saanut tutustua tähän erikoiseen tapaan. Pääpiirteissään se menee näin: Ensin menet jonnekin luukulle kysymään asiasta. Sieltä sinut ohjataan toiselle luukulle ja luultavasti vielä kolmannelle, joka on kuitenkin suljettu. Palaat kolmannelle luukulle seuraavana päivänä, ja sinut ohjataan takaisin ensimmäiselle tiskille jne. Saat asian hoidettua vasta sitten, kun kohdalle sattuu avulias ihminen, jolla on hyvä päivä ja joka jaksaa ottaa asiasi hoidettavakseen. Asian luonteesta riippuen prosessiin kuluu aikaa muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Ei ole tietenkään aivan varmaa, että joka paikassa asiat hoidetaan näin hankalasti, mutta kokemukseni mukaan tämä teoria pätee n. 70 % tapauksista. 

Virallisten asioiden hoitamisen lisäksi olen yrittänyt tutustua muihin vaihtareihin aina kun siihen on ollut tilaisuus. Toursissa hoidetaan vaihtarihommatkin eri lailla kuin muualla. Monissa muissa kaupungeissahan on tapana, että vaihtareille järkkäillään monennäköistä ohjelmaa, että ne integroituisivat eivätkä olisi ihan hukassa. Noh, ei meillä nyt mitään semmosta. Kansainvälisten asioiden toimistossa on yksi ukkeli, joka hoitaa meidän Erasmusten asioita, mutta ei siitä nyt kovasti ole ollut apua minkään asian suhteen. Onneksi on Facebook, minkä välityksellä on voitu sopia tapaamisia ym. muiden vaihtereiden kanssa. Muuten se olisikin aika vaikeeta tavata täällä ketään, koska kurssit alkaa milloin alkaa ja mun kanssa samoilla kursseilla on ehkä vaan yksi vaihtari jos sitäkään. Ai niin joo, olihan meillä viime viikolla ranskan "intensiivikurssi", missä pystyi tapaamaan vaihtareita. Siellä tosiaan tutustui moniin ihmisiin. Täällä on tosi paljon saksalaisia ja italialaisia, joitakin espanjalaisia ja englantilaisia, kourallinen muita kansalaisuuksia ja yksi suomalainen :D. Se on ihan jees, tuleepa ainakin puhuttua paljon ranskaa, mutta välillä meinaa pikkuisen mennä hermo jos oot yksin vaikka saksalaisten seurassa ja ne alkaa puhua saksaa keskenään. Pelottaa että vuoden päästä osaan saksaa paremmin kuin ranskaa.

Pahoittelen tätä ensimmäistä tekstiäni, josta tuli sillisalaatti. Olisi varmaan pitänyt aloittaa aikaisemmin blogin kirjoitus, ettei tarvitsisi tiivistää yhteen tekstiin miljoonaa asiaa. Huomasin myös, että olen unohtanut, miten suomea kirjoitetaan. Ehkäpä se palautuu mieleen kun kirjoittelen taas lisää lähipäivinä. Tarkoituksena on kirjoittaa ainakin yksi teksti aiheesta "Näin vuokraat polkupyörän Ranskassa" :D. Nyt suuntana on lääkäri, jonka toivon ratkaisevan jo kuusi viikkoa kestäneen taudin mysteerin. Ei! Se ei ole sikainfluenssaa. Se on vaan yskä. Mutta ärsyttävä sellainen ja tahdon siitä eroon.

Au revoir!